Lastenkonsertti Hipinäaasi apinahiisi on lämmin musiikkisatu ystävyydestä
Tampere Filharmonian kevään 2020 lastenkonsertti on Ville Hytösen samannimiseen lastenkirjaan pohjautuva musiikkisatu Hipinäaasi apinahiisi, lämmin tarina kahdesta yksinäisestä kulkijasta, jotka löytävät yhdessä ystävyyden.
Teoksen on säveltänyt Tampere Filharmonian tilauksesta tamperelainen säveltäjä Roope Mäenpää ja sen kertojana toimii Tampereen Työväen Teatterin lavalta monelle tuttu näyttelijä Aimo Räsänen.
”Poikani ihastui Hipinäaasi apinahiisi -kirjaan 2-vuotiaana ja kuten sen ikäisten kanssa usein käy, tulee samaa kirjaa luettua iltasatuna sitten kuukausitolkulla. Illasta toiseen kirjaa lukiessani havahduin siihen, että tarina oli alkanut elää päässäni sävelinä”, Mäenpää avaa sävellystyön lähtökohtia.
Mäenpää ehdotti yhteistyötä Tampere Filharmonialle jo neljä vuotta sitten, mutta aika ei tuolloin ollut vielä kypsä – eikä säveltäjäkään aivan.
”Olen oikeastaan iloinen, että sävellys tilattiin vasta nyt. Olen säveltäjänä kypsempi ja minulla on paremmat valmiudet säveltää tämän kokoluokan teosta. Tuolloin opintoni olivat vielä kesken enkä uskaltanut ajatellakaan, että säveltäisin tällaisen teoksen kamarikokoonpanoa suuremmalle orkesterille.”
Mielikuvitusmatka orkesterin äänimaailmaan
Mäenpää on sävellyksessään pyrkinyt samaan kuin palkittu kuvittaja Matti Pikkujämsä alkuperäisteoksen upeissa kuvissa: antamaan tarinalle mielikuvitusta ruokkivat raamit. Samalla sävelteos toimii tutkimusmatkana sinfoniaorkesterin äänimaailmaan.
”Ajattelen niin, että kun lapsille tarjoutuu mahdollisuuksia päästä kuulemaan sinfoniaorkesteria melko harvoin, on sitäkin tärkeämpää, että orkesteri näyttäytyy tällaisissa konserteissa mahdollisimman monipuolisena ja kiehtovana. Siksi sävellyksessä on teksturaalista äänenkäyttöä ja moderneja vivahteita, mutta myös paljon perinteistä orkesterimusiikkia. Lisäksi lavalla on muutamia erikoissoittimia, kuten esimerkiksi soivia muoviputkia”, Mäenpää kertoo.
Hipinäaasi apinahiisi käsittelee tärkeitä asioita ja ongelmia: kiusaamista, yksinäisyyttä, toiseutta sekä yksilön ja yhteisön suhdetta. Tarinan kerronnallinen ote ei kuitenkaan ole saarnaava tai lässyttävä.
”Siinä on sellainen lempeän anarkistinen ja vähän punk-henkinenkin tuntu, jonka ansiosta tarina on aika lailla ajaton, raikas ja tuntuu nyt aivan yhtä tärkeältä kuin silloin, kun tartuin teokseen ensimmäisen kerran. Hipinäaasi apinahiisi on minulle ja pojalleni tärkeä yhteinen kokemus ja malliesimerkki siitä, miten tarina alkaa elää omaa elämäänsä kuulijan mielikuvituksessa. Lämmin toiveeni on, että konsertti voisi olla samanlainen kokemus vanhemmille ja lapsille.”
