Game on! Mistä on hyvä pelimusiikki tehty?
Säveltäjä Salla Hakkola kuunteli Tampere Filharmonian pelimusiikkikonsertissa perjantaina 28.3. koettavia sävellyksiä ja selitti musiikkitoimittajalle minkä takia ne ovat nousseet niin ikonisiksi. Hakkola tietää mistä puhuu, sillä hänen käsialaansa ovat esimerkiksi Clash of Clansin, Angry Birdsin, Merge Mansionin ja Tiny Thiefin mobiilipelien musiikit.
On yleistä, että nykyaikainen pelimusiikki niputetaan samaan kategoriaan elokuvamusiikin kanssa. Onhan niissä paljon yhteistä – eeppiset soundit, romantiikan ajasta ammentavat harmoniat, tarinalliset melodiat – mutta hyvin tehty pelimusiikki käyttää keinovalikoimaa vielä elokuviakin vapaammin.
“Pelimusiikin on imaistava maailmansa välittömästi ja pidettävä naulattuna ruutuun jopa useita tunteja kerrallaan.”
Säveltäjä Salla Hakkolan ohjenuora on selvä ja yksinkertainen, muttei aivan helppo toteuttaa. Hakkola tietää mistä puhuu, sillä hänen käsialaansa ovat esimerkiksi Clash of Clansin, Angry Birdsin, Merge Mansionin ja Tiny Thiefin mobiilipelien musiikit. Hakkolan luomaan soundimaailmaan on helppo uppoutua koko pelikokemuksen ajaksi – ja pitempäänkin.
Hakkola kuunteli Tampere Filharmonian pelimusiikkikonsertissa perjantaina 28.3. koettavia sävellyksiä ja selitti toimittajalle, minkä takia ne ovat nousseet niin ikonisiksi. Myös hänen säveltämäänsä musiikkia kuullaan osana Angry Birds -konserttisarjaa.
”Pelimusiikissa on paljon samaa kuin elokuvamusiikissa”, Hakkola sanoo, ”mutta pelimusiikissa käytetään mielikuvitusta vapaammin. Elokuvan kestohan on yleensä ehkä pari tuntia, eivätkä ihmiset vietä siinä maailmassa niin paljon aikaa. Peleissä harhaillaan ja oleskellaan eri tavalla, ja musiikki soi taustalla suuren osan ajasta.”
Etenkin viime vuosina pelit ovat lähentyneet elokuvallisuutta myös tarinoiden ja hahmojen osalta. Esimerkiksi suomalaisen pelifirman Remedyn tekemissä Alan Wake -peleissä seikkaillaan traagisen kirjailijan hahmossa realistisuutta lähentelevässä ympäristössä ja kohdataan inhimillisiä hahmoja uskottavissa tilanteissa.
”Peleissä tarvitaan tunnesisältöä elokuviakin enemmän”, Hakkola sanoo. ”Pelien hahmot eivät ole ihmisnäyttelijöiden tapaan lihaa ja verta, ja ympäristökin on enimmäkseen animoitua grafiikkaa.”
Viime vuosien parhaimpiin peleihin valitun Alan Wake 2:n menestys on paitsi realistisen grafiikan ja jännittävän tarinan myös sen kehoa ravistelevan musiikin ansiota. Alan Waken säveltäjän Petri Alangon sävellykset Alan Wakeen ovatkin kahmineet ehdokkuuksia pelialan tärkeimmissä palkintogaaloissa.
”Alangon melodiat ovat upeita ja hänen kehittelemänsä soundit mielettömän hienoja”, Hakkola sanoo. ”Alan Waken kaltaiset isot pelit eivät yleensä ole kovin hilpeitä, vaan niissä kuvataan hahmojen karuja kohtaloita. Niiden teemabiisitkään eivät siksi syleile maailmoja. Taistelu- ja fantasiapeleissä on sitten omat tyylinsä.”
Taistelu- vai taustamusiikkia?
Tampereella taistelupelien genrestä kuullaan esimerkiksi Brian Tylerin säveltämää Assassin’s Creed IV:n musiikkia sekä Jay Vincentin säveltämä Lego NINJAGO Overture. Kummankin musiikit tempaavat heti muinaisiin aikoihin ja vieraille maille; Assassin’s Creed merirosvojen maailmaan ja Lego NINJAGO kaukoitään.
”Assassin’s Creedin IV:n musiikki käyttää keskiaikaan viittaavia keinoja, kuten doorista asteikkoa ja kelttiläisiä soittimia ja niihin liitettyjä soittotyylejä”, Hakkola analysoi. ”Musiikissa käydään myös lähi-idän harmonioissa.”
NINJAGO-alkusoitto taas tulvii eeppisiä aasialaisviitteitä gongeineen ja huiluineen – ja tietenkin ninjahuutoineen. Pääteema tulee esille alusta lähtien ja toistuu useasti vain vähän muunneltuna.
”Nämä ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka ammennetaan eri kulttuurien musiikeista ja luodaan niistä hybridejä. Suurin osa peleistähän on fantasiaa ja mielikuvitusta, jossa eri aikakausia ja tyylejä yhdistellään vapaasti.”
Konsertin rakastetuin ja ainakin Spotifyn kuuntelukerroilla mitattuna suosituin kappale on kuitenkin täysin toista maata. Daniel Rosenfeldin, eli taiteilijanimen C418:n säveltämä Minecraft Sweden on kaikkea muuta kuin iso ja eeppinen.
Yksinkertaisen bassokuvion päälle rakentuva liplattelu muistuttaa Erik Satien pianokappaleita. Se tukee Minecraftin ideaa ajanvietepelinä, jonka ei ole tarkoituskaan pumpata adrenaliinia pelaajan suoneen. Sitä on klikattu Spotifyssa lähes 190 miljoonaa kertaa.
“Kasuaalipelaajat, toisin kuin hard-core-pelaajat, haluavat mukavan ja kodikkaan maailman, johon paeta arkea ja jossa viettää leppoisaa aikaa”, Hakkola selittää. ”Yleensä teemabiisin idea on kertoa tarinaa ja luoda maailmaa melodioilla ja suurellisuudella, mutta Minecraft Sweden on selvästi taustamusiikkia. Se luo tunnelmaa, mutta ei vie pelaamiselta liikaa huomiota.”
Orkesteri vie uusin sfääreihin
Hakkola muistaa hyvin oman lapsuutensa pelikokemukset. Ruudulla hyppineistä pikseleistä pystyi kyllä erottamaan vaikkapa Super Marion ja Luigin hahmot, ja vaikka musiikki oli tehty teknologian terävintä huippua hyödyntäen, MIDI-laitteiden ja syntikoiden rajat tulivat vastaan nopeasti. Pelikokemus ei moisista puutteista kuitenkaan vesittynyt.
”Vaikka peleissä oli kökkö soundi ja kökkö kuvanlaatu, ne silti imivät täysillä mukaansa ja pitivät otteessaan tuntikaupalla”, Hakkola muistaa.
Tampereella kuullaan parikin sävellystä, joiden juuret löytyvät ajalta ennen kuin peliteknologia salli aitojen soittimien käyttämisen soundtrackilla. Sekä Final Fantasyn että Mega Manin ensimmäiset osat ilmestyivät jo vuonna 1987, ja niiden alkuperäiset musiikit kuulostavatkin aikansa tuotteilta MIDI-soundeineen. Kummankin musiikit on sittemmin päivitetty 2000-luvulle ja aina viime vuosiin saakka, mutta alkuperäisistä teemoista ja tunnelmista on pidetty kiinni.
Final Fantasy -saagan tyyli ja kerronta mukailevat animesta tuttua taikamaailmaa, jossa seikkailevat niin lohikäärmeet kuin sankarit. Vaikutelmaa tehostavat Nobuo Uematsun sävellykset.
”Japanilaisten pelien musiikeissa kuulee usein samaa kuin Joe Hisaishin elokuvamusiikeissa”, Hakkola vertaa. Hisaishi on ohjaaja Hayao Miyazakin luottosäveltäjä, joka on tehnyt musiikit mm. elokuviin Naapurini Totoro, Henkien kätkemä ja Liikkuva linna.
”Uematsu käyttää Final Fantasyssa paljon elokuvallisia harmonioita ja kauniita melodioita, joissa kuuluu myötätuntoa ja valoa, viattomuuttakin. Vaikka musiikki on eeppistä, se ei ole sotaisaa.”
Mega Man vie täysin toisenlaiseen todellisuuteen. Pelissä seikkaillaan futuristisen robotin hahmossa. Tehtävänä on kerryttää robotin asevarastoa ja nitistää eri tasojen päävastuksia, ja lopulta tuhota paha tiedemies Dr. Wilyn.
Hakkola nimeää Mega Manin musiikin omiin suosikkeihinsa – vaikka sitten 80-luvun syntikalla soitettuna.
”Sehän on tasohyppelypeli, jonka tarkoitus on saada kädet hikoamaan. Uhkaava musiikki tehostaa kiireen tuntua ja pitää väkisinkin valppaana. Siinä on toimintaa ja vauhtia, ja vähän jopa blues- ja rock-vaikutteita sekä funk-rytmejä.”
Vuonna 2015 ilmestynyt videoroolipeli Undertale on taas tarkoituksellisen retro sekä grafiikoiltaan että musiikeiltaan. Pelin luoja Toby Fox sävelsi musiikit itse MIDI-soundeja tyylitellen.
”Undertalen retrosoundit on juuri sitä, mitä perinteisesti on pidetty pelimusiikkina. Sitä kuunnellessa tuleekin ihanan nostalginen olo”, Hakkola sanoo.
Tampere Filharmonian konsertissa pelien musiikkia ei aina kuulla aivan sellaisenaan, sillä kaikkia niistä ei ole alunperin kirjoitettu suurelle sinfoniaorkesterille. Sovitukset ovat tehneet Jonne Valtonen, Pessi Levanto, Roger Wanamo, Toni Isokivi, ruotsalainen Andreas Hedlund sekä liettualainen Vytautas Lukočius.
”Sovittaja voi tehdä joskus jopa isomman työn kuin alkuperäinen säveltäjä, eikä heille aina ymmärretä antaa täyttä krediittiä”, Hakkola sanoo. ”Pelimusakonsertit ovat siksi niin mahtavia, että melodiat ovat tuttuja, mutta orkesterisovitukset tekevät niistä vielä syvempiä kokemuksia. Sinfoniaorkesterin esittämänä tuttu melodia nousee aivan uusiin sfääreihin.”
Tampere Filharmonian konsertti
Game on! Pelimusiikkia
Pe 28.3.2025 klo 19, Tampere-talo, Iso sali
Elisar Riddelin, kapellimestari
Liput Tampere-talon lipunmyynnistä. Kulttuurimyymälä Aplodista ja Lippu.fi -myyntikanavista.
