Ylämaan syleily

Säveltäjä James MacMillanin (s. 1959) läpimurtoteos Isobel Gowdien tunnustukset kantaesitettiin BBC Promsissa vuonna 1990, ja siitä lähtien hänen musiikkinsa on haastanut, innostanut ja inspiroinut muusikoita ja yleisöä kaikkialla maailmassa. Kuluvan kauden konserttiohjelma on avannut myös tamperelaisyleisölle näkymän skotlantilaissäveltäjän mielenmaisemaan.

Sir James on jo vuosia ollut keskeinen hahmo brittiläisessä musiikkielämässä. Häntä kunnioitetaan ja ihaillaan, paitsi sävellystensä, myös tarkkanäköisten poliittisten, yhteiskunnallisten ja uskonnollisten näkemystensä vuoksi.

Säveltäjän musiikki vetoaa, sillä se käsittelee inhimillisen kokemuksen ytimeen kuuluvia teemoja ja tunteita yleisesti, samalla ilmentäen skotlantilaisen kulttuurin omaleimaisuutta. Hänen musiikkiaan ovat tulkinneet mm. solistit Evelyn Glennie, Colin Currie, Jean-Yves Thibaudet ja Vadim Repin sekä kapellimestarit Leonard Slatkin, Sir Andrew Davis, Marin Alsop ja Sir Donald Runnicles.

Viime kausien kohokohtia ovat Vatikaanissa 2019 kantaesitetty teos Stabat Mater The Sixteen sekä Vidi aquam -jouluoratorion kantaesitykset ja levytys 2021. Vuonna 2022 MacMillan sävelsi hymnin Who Shall Separate Us? Kuningatar Elisabet II:n hautajaisiin.

MacMillanin musiikkia on levytetty lukuisille kansainvälisille levymerkeille. Hänen lapsuuskaupunkiinsa Ayrshireen perustamansa Cumnock Tryst -festivaali täyttää tänä vuonna 10 vuotta.

Amsterdamin Concertgebouw-orkesterin pasunisti Jörgen Van Rijen (s. 1975) on kysytty solisti, joka taitaa sekä modernin että barokkimusiikin tulkinnan. Hän on esiintynyt muiden muassa Kuninkaallisen Concertgebouw-orkesterin, Tšekin filharmonisen orkesterin, Rotterdamin filharmonisen orkesterin, Taiwanin kansallisen sinfoniaorkesterin, Tokion filharmonisen orkesterin, Antwerpenin sinfoniaorkesterin, Dallasin sinfoniaorkesterin, Orchestre de la Suisse Romanden ja Nagoyan filharmonisen orkesterin kanssa. Kauden kohokohtiin kuuluvat debyytit mm. Hong Kongin filharmonikoiden, Ranskan kansallisorkesterin ja Luxemburgin filharmonisen orkesterin kanssa.

2004 Alankomaiden kulttuuriministeriö myönsi van Rijenille vuotuisen musiikkipalkinnon, joka on maan korkein musiikkialan tunnustus. Muita merkittäviä tunnustuksia ovat mm. Borletti-Buitoni-rahaston myöntämä palkinto (2006) sekä ensimmäiset palkinnot Toulonin ja Guebwillerin kansainvälisissä pasuunakilpailuissa.

Useat nykysäveltäjät ovat kirjoittaneet ohjelmistoa van Rijenille. Hän on kantaesittänyt esimerkiksi Theo Verbeyn, Kalevi Ahon ja James MacMillanin pasuunakonsertot. Jörgen opettaa Amsterdamin konservatoriossa ja hänet on nimitetty kansainväliseksi vierailevaksi professoriksi Lontoon Royal Academy of Musiciin. Hän on myös aktiivinen kamarimuusikko muun muassa New Trombone Collective , RCO Brass ja Brass United -kokoonpanoissa.

Jörgen van Rijen soittaa Antoine Courtoisin rakentamilla instrumenteilla. Hän on julkaissut viisi CD-levyä Channel Classics -levymerkille.

I-viulu
Abel Puustinen 1.konserttimestari tp.
Maria Itkonen 3. konserttimestari tp.
Riikka Marttila *
Lea Antola
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Lotta Laaksonen
Katri Nikkanen
Ivi Ots
István Szalay
Vitali Torkkeli
Kati Tuominen-Heroja
Miina Järvi tp.
Josefina Haikarainen tp.

II-viulu
Erkki Louko *tp.
Heidi Kuula **
Kimmo Tullila ***tp.
Heikki Hannikainen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Kristine Lilientale-Birzniece
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi
Anni Ylikallio
Kaisa Hiilivirta tp.
Maksym Filatov tp.
Janita Oksanen tp.

Alttoviulu
György Balázs *
Vadim Grumeza ***tp.
Heili Hannikainen
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Anni Tiainen-Hammo
Satu Kae tp.

Sello
Anna Westerlund soolosellisti tp.
Simon Svoboda **tp.
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Virpi Välimäki
Risto Rajakorpi tp.
Eero Vahtola op.

Kontrabasso
Jarkko Uimonen *
Vilhelm Karlsson **tp.
Juha Kleemola
Pentti Huhtinen
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen

Huilu
Annaleena Jämsä *
Malla Vivolin **
Seppo Planman

Oboe
Cristian Moré Coloma *
Nevio Keller **tp.
Heikki Pöyhönen ***

Klarinetti
Mark Reding **
Janne Pesonen ***
Reetta Näätänen

Saksofoni
Kalle Oittinen *tp.

Fagotti
Marcin Wosinski **tp.
Sarah Tako ***
Lauri Mykrä tp.

Käyrätorvi
Aleksi Mäkimattila *
Jouni Suuronen **
Pauliina Koskela ***
Ismo Ponkala
Pasi Tiitinen
Timo Ruskeepää

Trumpetti
Xiang Guo *
Eero Kiukkonen **
Tapio Kilpinen

Pasuuna
Antti Hirvonen *
Vygantas Silinskas **
Mikhail Kapustin ***

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Tiina Laukkanen *
Harri Lehtinen ***tp.

Lyömäsoittimet
Jyri Kurri *
Eppu Hietalahti tp.
Niko Ronimus tp.

Harppu
Kirsti Vartiainen *
Minea Varho tp.

Kosketinsoittimet
Ville Hautakangas *tp.

äänenjohtaja *
vuorotteleva äänenjohtaja **
varaäänenjohtaja ***
tilapäinen tp.
kisällitoiminta op.

Vuonna 1940 Japanin keisarisuku vietti 2600-vuotismerkkipäiviä. Juhliin tilattiin musiikkia myös Euroopasta; nimekkäimpinä Richard Strauss, Jacques Ibért ja Benjamin Britten (1913–1976). Tilauskirjeet toimitettiin salamyhkäisesti konsulaatin välityksellä, ilman lähettäjätahon nimeä tai tietoja sävellyksen tarkoituksesta saati tilaisuuden luonteesta. Menettelyllä oli seurauksia.

Britten otti tilauksen vastaan, mutta joutui odottelemaan ohjeita ja vahvistusta niin kauan, ettei enää ehtinyt säveltämään uutta, tilaisuuden luonnetta kunnioittavaa musiikkia. Hätäratkaisuna hän toimitti Japaniin melkein valmiina odottaneen Sinfonia da Requiemin. Teos tyrmättiin välittömästi. Tilaaja piti sen kristillistä sanomaa ja latinankielisiä tekstejä loukkauksena kansan kulttuuria ja keisaria kohtaan. Tämä oli onnenpotku. Kantaesitys New Yorkin Carnegie Hallissa oli menestys, ja Bostonin-esityksen kapellimestari Sergei Koussevitzky taas ihastui siihen niin, että tilasi Britteniltä hänen tulevan läpimurtoteoksen, oopperan Peter Grimes.

Sinfonia kallistuu ikävän, surun ja menetyksen tunnelmiin – olihan käynnissä sota ja Britten paatunut pasifisti. Hän ei tosin selitellyt musiikkiaan, vaan tyytyi kuvailemaan sitä melankoliseksi ja väkeväksi. Mollivoittoiset kolme osaa soitetaan ilman taukoja. Lacrymosa on teemoiltaan kompakti, vakaasti askeltava surumarssi. Huilujen dominoima Dies irae kiihtyy kalmantanssiksi. Päätösosa Requiem aeternam antaa duurivahvisteista rauhaa sille, joka ikuiselle levolle käy. Britten omisti teoksen vanhempiensa muistolle.

Teksti: Jaani Länsiö

Skotlantilainen Sir James MacMillan (s. 1959) on paitsi yksi maailman esitetyimmistä nykysäveltäjistä myös kysytty kapellimestari ympäri maailman. Viiden sinfonian lisäksi MacMillan on säveltänyt kaksikymmentä konserttoa, joista tunnetuin on lyömäsoitinkonsertto Veni, veni, Emmanuel (1992). Pasuunakonsertto (2016) syntyi Amsterdamin Concertgebouw’n orkesterin soolopasunistin Jörgen van Rijenin ja yhteensä kuuden sinfoniaorkesterin tilauksesta, mukaanluettuna Oulu Sinfonia.

Hartaaksi katolilaiseksi tunnustautuvan MacMillanin musiikki herättää usein mielikuvia hengellisyydestä, ja lähes jokaisen teoksen taustalla on tosielämästä kumpuava tarina tai tunnelma. Pasuunakonserttoa värittää hänen lapsenlapsensa kuolema: ”En sanoisi, että se on alakuloinen teos, mutta kun aloin kirjoittaa sitä, ajatukset Sarasta olivat koko ajan mukanani”, hän on sanonut. ”Se on hyvin abstrakti teos, eikä siinä ole mitään erityistä sanomaa, mutta alitajuisesti siinä kummittelee hänen muistonsa.”

Kolmeosainen mutta keskeytyksettä esitettävä konsertto pohjautuu seitsemän sävelen aavemaiselle teemalle, joka toistuu pitkin johdantoa eri muodoissaan ja alati uusilla aiheilla höystettynä. Pikkuhiljaa se kasvaa tanssilliseksi scherzoksi, joka katkeaa yllättäen. Hetken hengittelyn jälkeen se ryhtyy uuteen tanssiin, joka kasvaa yhä kiivaammaksi kulminoituen sireenin huutoon. Hitaassa osassa pasuuna käy dialogia käyrätorven ja sellojen kanssa kamarilliseen tapaan, kunnes finaalin tanssijakso hyökkää päälle virtuoosisine kadensseineen ja hymnimäisine lopetuksineen. Teos on omistettu Sara Maria MacMillanin muistolle.

Teksti: Jaani Länsiö

Felix Mendelssohn (1809–1847) oli parikymppisenä noussut Euroopan laajuiseksi ilmiöksi; kapellimestariksi, pianistiksi ja säveltäjäksi. Vuonna 1829 hän sai Philharmonic Societylta kutsun konsertoimaan Brittein saarille. Oleskeltuaan neljä kuukautta Lontoossa hän suuntasi Skotlantiin, jossa keskiaikaiset linnat, kiviset rannat, vehreät nummet ja jännittävät ritaritarinat tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Staffan saarella hän koki myyttisen Fingal’s Caven kaiut ja kirjasi ylös Hebridit-alkusoiton aiheet. Edinburghissa, raunioituneen linnan hämärissä sai alkunsa kolmas sinfonia:

”Kuljimme hämärän laskeuduttua Holyroodin palatsiin, jossa kuningatar Maria asui ja rakasti”, Mendelssohn kirjoitti. ”Siellä on pieni huone, johon johtaa mutkittelevat portaat. Niitä pitkin murhaajat nousivat, löysivät Rizzion ja heittivät hänet ulos. Käytävän päässä on nurkka, jossa hänet tapettiin. Kaikki on ränsistynyttä ja homeessa, ja taivas paistaa sisään. Uskon löytäneeni tänään vanhasta kappelista skotlantilaisen sinfoniani alun.”

Mendelssohn työsti skottilaista sinfoniaa seuraavana vuonna Italiassa, mutta se valmistui vasta vuonna 1842. Vaikka Mendelssohnilla on viisi numeroitua orkesterisinfoniaa, kolmantena julkaistu Skottilainen valmistui viimeisenä. Skottihenki kuuluu musiikissa pitkin sinfoniaa: scherzo hypähtelee kylätanssien tahtiin, hidas osa lienee Maria Stuartin surulaulu, ja finaalin sotakohtaukset viitannevat 1700-luvun Jakobiittien kapinoihin, joiden verisillä näyttämöillä Mendelssohn tiettävästi vieraili. Sinfonia on omistettu kuningatar Victorialle.

Teksti: Jaani Länsiö