Virtauksia tulevaan

Olari Elts (s.1971) on virolainen kapellimestari, joka teki läpimurtonsa voitettuaan kansainvälisen Jean Sibelius -kapellimestarikilpailun Helsingissä vuonna 2000. Vuotta aiemmin hän voitti kansainvälisen Jorma Panula -kapellimestarikilpailun.

Elts opiskeli aluksi Viron musiikkiakatemiassa Kuno Arengin johdolla kuoronjohtoa ja Wienin musiikkiakatemiassa orkesterinjohtoa. Hän opiskeli myös Jorma Panulan yksityistunneilla ja osallistui Esa-Pekka Salosen ja Neeme Järvin mestarikursseille.

Hän aloitti toimikautensa Viron kansallisen sinfoniaorkesterin johtajana ja ylikapellimestarina vuonna 2020. Hän toimi Kymi Sinfoniettan taiteellisena neuvonantajana 2018–2022 ja muun muassa Helsingin kaupunginorkesterin päävierailijana 2011-2014. Elts on johtanut Birminghamin kaupungin sinfoniaorkesteria, BBC:n skotlantilaista sinfoniaorkesteria, Cincinnatin sinfoniaorkesteria, Dresdenin sinfonikoita, London Sinfonietta -orkesteria ja Wienin Tonkünstler-orkesteria. Lisäksi hän on vieraillut johtamassa mm. Barcelonan, Berliinin, Liverpoolin, Luzernin, Stuttgartin, Toulousen ja Wienin sinfoniaorkesteria sekä Frankfurtin, Suomen ja Ruotsin radion sinfoniaorkesteria.

Kaudella 2023/2024 Elts johtaa BBC:n sinfoniaorkesteria Puolan kiertueella ja palaa Eufonie Festivalille toisen kerran. Elts on tehnyt runsaasti arvostettuja levytyksiä.

Laajan ohjelmiston omaava koloratuurisopraano Piia Komsi (s. 1967) on
kansainvälisesti tunnustettu ja palkittu laulaja, joka aloitti musiikkiopintonsa sello-oppilaana. Selloensikonserttinsa hän piti 1990 ja toimi sellistin virassa Suomen Kansallisoopperan orkesterissa 1989–2001. Laulajana hän valmistui Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksesta 2002 opettajanaan Marjut Hannula, ja piti toisen menestyksekkään ensikonserttinsa 2003, nyt laulajana.

Komsin läpimurtorooli oli Thomas Adesin Powder Her Face -oopperan Maid. Sittemmin hän on saanut kiitosta useista rooleista, kuten Martha (Le Malentendu), Medea (Pascal Dusapin: Medea Material), Venus/Gepopo (György Ligeti: Le Grand Macabre) sekä Yön kuningatar ja Pamina (Mozart: Taikahuilu).

Komsin virtuoosisen notkealle äänelle on sävelletty useita teoksia oopperoista kamarimusiikkiin. Yksi intensiivisimmistä kumppanuuksista on ollut yhteistyö säveltäjä Unsuk Chinin kanssa, jonka teoksia Komsi on myös kantaesittänyt ja levyttänyt. Piia lauloi Kissan roolin Alice in Wonderland- oopperan kantaesityksessä Münchenissä (esitys valittiin 2017 parhaaksi oopperakantaesitykseksi Saksassa).

Suomalaisista säveltäjistä Komsi on esittänyt ja kantaesittänyt paljon muun muassa Esa-Pekka Salosen, Heinz-Juhani Hofmannin, Kaija Saariahon, Tapio Tuomelan, Aija Puurtisen, Jovanka Trbojevicin, ja Einojuhani Rautavaaran musiikkia. Hänen uusin aluevaltauksensa on laulaa ja soittaa selloa samanaikaisesti.

2018 Italian “oopperoiden Oscar” Abbiati-palkinto parhaasta nykyoopperan kantaesityksestä myönnettiin Dusapinin teokselle Medea, jossa Piia lauloi pääroolin. 2019 hän oli ehdolla vuoden naislaulajaksi Opus Klassikin listalla. Piian levytyksiä on myös palkittu mm. Emma-palkinnolla ja myös hänen uusin levynsä ”Soita. Kirjoita joskus. Ruf an. Schreib doch mal.” on jo saanut ylistäviä arvosteluita.

I-viulu
Johannes Põlda 1.konserttimestari
Joonas Pekonen 1.konserttimestari tp.
Maria Itkonen 3. konserttimestari
Tatevik Ayazyan
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Lotta Laaksonen
Katri Nikkanen
Ivi Ots
István Szalay
Vitali Torkkeli
Kati Tuominen-Heroja
Miina Järvi
Maksym Filatov tp.

II-viulu
Heidi Kuula **
Kimmo Tullila ***tp.
Anna Angervo
Riitta Hallila
Linda Halme
Heikki Hannikainen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Kristine Lilientale-Birzniece
Eeva-Liisa Suuronen
Sanna Tullila
Anni Ylikallio
Kaisa Hiilivirta tp.

Alttoviulu
Petteri Poijärvi sooloaltisti tp.
Dmtrii Iurev *tp.
Kaisa Anttila
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Anni Tiainen-Hammo
Satu Kae tp.

Sello
Simon Svoboda **tp.
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Panu Saari
Virpi Välimäki
Janne Järvilehto tp.

Kontrabasso
Jarkko Uimonen *
Vilhelm Karlsson **tp.
Juha Kleemola
Tuomo Kinnunen
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen

Huilu
Annaleena Jämsä *
Nina Johnson ***
Seppo Planman

Oboe
Cristian Moré Coloma *
Nevio Keller **tp.
Heikki Pöyhönen ***

Klarinetti
Jarmo Hyväkkö *
Mark Reding **
Janne Pesonen ***
Michal Konopinski tp.

Fagotti
Aleksei Dmitriev *
Marcin Wosinski **tp.
Lauri Mykrä tp.

Käyrätorvi
Aleksi Mäkimattila *
Ismo Ponkala
Pasi Tiitinen
Timo Ruskeepää

Trumpetti
Xiang Guo *
Aki Välimäki ***tp.
Tapio Kilpinen

Pasuuna
Antti Hirvonen *
Mikhail Kapustin ***
Alexandr Dzhurri tp.
Katja Björklund op.

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Tiina Laukkanen *

Lyömäsoittimet
Jyri Kurri *
Harri Lehtinen ***tp.
Tuomo Oravakangas ***
Eppu Hietalahti tp.
Niko Ronimus tp.

Harppu
Kirsti Vartiainen *

Kosketinsoittimet
Ville Hautakangas *tp.

Saksofoni
Kalle Oittinen*tp.

Harmonikka
Jukka Hänninen*tp.

Mandoliini
Lauri Hannu*tp.

Huuliharppu
Jaakko Vilen*tp.

äänenjohtaja *
vuorotteleva äänenjohtaja **
varaäänenjohtaja ***
tilapäinen tp.
kisällitoiminta op.

Suomalaisen musiikin yksi merkittävimmistä säveltäjistä Kalevi Aho (s. 1949) on erikoistunut suurmuotoisiin orkesteriteoksiin. Parikymmentä sinfoniaa ja nelisenkymmentä konserttoa muodostavat Ahon tuotannon rungon, jonka ympärysmittaa kasvattavat mm. mittava kamarimusiikkituotanto sekä viisi oopperaa.

Orkesterifantasia Syvien vesien juhla (1995) syntyi Lahden kaupungin 90-vuotisjuhlallisuuksiin. Teos juontuu tuolloin vielä suunnitteluasteella olleesta, Juha Mannerkorven kuunnelmaan perustuvasta oopperasta Ennen kuin me kaikki olemme hukkuneet (1999), joka kertoo takautumien keinoin itsemurhaan päätyvästä leikkaushoitajasta Maija Salmisesta sekä Saku-pojasta, jonka isä on hukkunut haaksirikossa. Syvien vesien juhla soi oopperassa levyllä, jota päähenkilö kuuntelee ihmetellen sen inhimillisyydestä riisuttua sisältöä.

Juhlavuuden sijasta teosta voi tulkita alitajunnan synkkinä ääninä, uhkaavana, dramaattisena musiikkina. Oopperan lopussa Maija varoittaakin Sakua uskomasta teoksen sanomaan. Sen vuoksi sitä tulee kuunnella erityisen tarkasti, jotta Saku voisi pelastaa heidät ennen kuin he kaikki ovat hukkuneet.

Teksti: Jaani Länsiö

Helsingissä syntynyt Cecilia Damström (s. 1988) kuuluu nuoren sukupolven soitetuimpiin suomalaissäveltäjiin. Damströmin jo noin 90 teoksen punaisena lankana kulkee maailmantuska ja yhteiskunnalliset epäkohdat. Esimerkiksi TUNDO! (2016) ottaa kantaa pakolaiskriisiin, Exctinctions (2023) massasukupuuttoon, Nixus (2020) mielenterveysongelmiin ja Infirmus (2015) sairauksiin, joihin ei ole keksitty hoitokeinoa. Vuonna 2022 Damström sai Teosto-palkinnon teoksestaan ICE (2021), jonka aiheena on jäätiköiden sulaminen.

Wasteland (2021) syntyi Norlannin oopperan, Gävlen sinfoniaorkesterin ja Tampere filharmonian tilauksesta. Teos käsittelee tekstiiliteollisuutta. ”Ruotsalainen ostaa keskimäärin 13 kiloa vaatteita vuodessa ja heittää seitsemän ja puoli kiloa menemään”, Damström sanoo. ”Suomessa luvut ovat tätäkin isommat. Yhden puuvillakilon valmistamiseen kuluu 7000–29 000 litraa vettä ja 0.3–1 litra öljyä. Yksi vaatekilo tuottaa noin 10–15 kiloa kasvihuonekaasuja.”

Noin 20-minuuttinen Wasteland kertoo vaatteen matkan viidessä osassa. Wear kuvaa erilaisia vaatekertoja, kuten konserttivaatteet, jouluvaatteet ja bilevaatteet, joita saatetaan ostaa myös käytettyinä. Toinen osa on Toss, jossa vaate kulkeutuu käyttäjältä keräysastiaan ja kuorma-autoon. Sort tapahtuu lajittelukeskuksessa, jossa esimerkiksi juhla- ja jouluvaatteet niputetaan omiin läjiinsä. Neljäs osa Burn kulkee kohti sekajätteen polttouunia, johon suurin osa käytetyistä vaatteista joutuu. Päätösosa Flow esittää viherpesua, eli kestävän kehitykseen käärittyä markkinointikikkaa, jolla yritykset peittelevät toimintojensa saastuttavaa todellisuutta.

Teksti: Jaani Länsiö

Eetu Lehtosen (s. 1989, Turku) musiikin tärkein taustasävy löytyy Japanista, sen nykymusiikista sekä perinteistä, joihin Lehtonen syventyi opiskellessaan Aichin taideyliopistossa Nagakuten kaupungissa. Esikuvinaan Lehtonen pitää Kaija Saariahoa ja Tōru Takemitsua, joiden musiikissa äänenväreillä on erityinen merkitys.

Sibelius-Akatemian ja Radion sinfoniaorkesterin projektina alkanut, Tampere Biennalen tilauksena valmistunut Hymn (2023) sai inspiraationsa Aberfanin kaivosonnettomuudesta, jonka Lehtonen koki traagisuudessaan koskettavana. Vuonna 1966 walesilaisessa kylässä sattuneessa onnettomuudessa kuoli lähes 150 ihmistä, suurin osa lapsia, valtavan hiilijätekasan vyöryttyä koulurakennuksen päälle. Kyläläiset lauloivat muistotilaisuudessa paikallista hymniä, mistä teoksen nimi juontaa.

”Teos on minulle poikkeuksellinen, koska yleensä musiikkini on absoluuttista, ellei sitten jollain lailla luontoon viittaavaa”, Lehtonen sanoo. ”Hymn ei ole silti tarinallinen tai kuvaa Aberfanin tapahtumia kronologisesti, mutta se voi herättää mielikuvia ja tunnelmia, joita voi kokea myös kertovina. Hymn alkaa hälyisillä, melkeinpä likaisilla ja epämiellyttävillä soinneilla, jotka nousevat kuin maanvyöryn keskeltä. Vähitellen musiikki kirkastuu, savu hälvenee, ja kun katkelmina alkava hymniteema alkaa saada muotoaan, musiikkiin tulee yhä enemmän melodisuutta ja herkkyyttä.”

Teksti: Jaani Länsiö

Aikamme tunnetuimpiin säveltäjiin kuuluva korealainen Unsuk Chin on myös saamiensa palkintojen valossa yksi tämän hetken arvostetuimpia musiikintekijöitä. Hänen usein kompleksinen, yksityiskohtia ja mikroskooppisia eleitä vilisevä musiikkinsa on tunnustettu esimerkiksi Grawemeyer-palkinnolla, Ernst von Siemens -palkinnolla, Léonie Sonning -palkinnolla ja Wihurin säätiön Sibelius-palkinnolla – käytännössä kaikilla maailman arvostetuimmilla sävellyspalkinnoilla. Chinin tärkeimpinä töinä pidetään hänen konserttojaan, joita on syntynyt yhteensä seitsemän.

Muiden muassa Béla Bartókin, Iannis Xenakisin ja opettajansa György Ligetin musiikista inspiroitunut Chin tuntuu löytävän tarinallisuutta sieltäkin, mistä sitä viimeiseksi lähtisi etsimään, joskin varsinaisia oopperateoksia hänellä on vain yksi, Lewis Carrollin romaaneihin perustuva Alice in Wonderland (2007). Puzzles and Games from Alice in Wonderland syntyi kymmenen vuotta myöhemmin eräänlaisena irtonumerona, jonka sopraano Siophan Stagg kantaesitti toukokuussa 2017 Kölnissä SWR Sinfonierochesterin ja kapellimestari Tito Ceccherinin kanssa.

”Musiikkini peilaa uniani”, Chin on sanonut, ja hänen sävelensä istuvatkin tykö Carrollin teksteihin, joissa absurdit hahmot ja akrobaattiset lorut soljuvat järjen, järjettömyyden ja käsityskyvyn rajamailla. Liisan matka Ihmemaassa on kuin virtuoosikonsertto sopraanolle, joka harhailee paitsi sanataiteen myös säveltaiteen tyylien ulottuvuuksissa hengästyttävän ja hämmästyttävän puolituntisen ajan. Eikä mikään ole sitä, miltä aluksi näyttää.

Teksti: Jaani Länsiö