Tampere Filharmonia 95 -juhlavuosi alkaa!: Keisari ja Lemminkäinen

Matthew Hallsin toinen kausi Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana alkoi elokuussa perinteikkäällä Puistokonsertilla. Kauden 2024/25 aikana Halls johtaa Tampereella kymmenen konserttia, joista keväällä viisi. Lisäksi hänet nähdään myös Atlanta Symphony Orchestran, SWR Symphonieorchesterin, Tonkünstler Orchesterin, Royal Liverpool Philharmonic Orchestran, Orchestre national de Belgique’in ja The Warsaw Philharmonicin vierailevana kapellimestarina. Halls on Tampere Filharmonian kahdestoista ylikapellimestari. Aloittaessaan tehtävässään hän kertoi olevansa ylpeä, kun saa toimia ylikapellimestarina kaupungissa, jossa kulttuuria ja taide-elämää todella arvostetaan.

Halls on tullut tunnetuksi alun perin etenkin vanhan musiikin tulkitsijana. Hän oli yksi ensimmäisistä vierailevista kapellimestareista Nikolaus Harnoncourtin Concentus Musicus Wienin johtajana. Hallsin levytyksiin lukeutuvat mm. Bachin cembalokonsertot, Händelin Parnasso in Festan ensilevytys sekä Bachin pääsiäis- ja ylösnousemusoratoriot.

askonasholt.com/artist/matthew-halls

Pianisti Paul Lewisia (CBE) pidetään kansainvälisesti yhtenä sukupolvensa johtavista muusikoista, ja hänet tunnetaan erityisesti saksalaisen musiikin vaikuttavana tulkkina. Hän on saanut lukuisia kansainvälisiä musiikkipalkintoja ja kerännyt kiitoksia varsinkin Beethovenin ja Schubertin keskeisten teosten levytyksistään.

Lewis soittaa johtavien orkesterien solistina ja vierailee säännöllisesti esiintymässä merkittävillä musiikkijuhlilla. Viime vuosina hän on konsertoinut maailmalla ohjelmistossaan sarja Schubertin pianosonaatteja. BBC Promseissa 2010 hän esitti ensimmäisenä pianistina Beethovenin kaikki pianokonsertot yhden kauden aikana. Tampereella Lewisin, ylikapellimestari Matthew Hallsin ja Tampere Filharmonian syksyllä 2023 alkanut Beethoven-sarja huipentuu Keisarikonserttoon tammikuussa 2025.

Kamarimuusikkona Lewis esiintyy usein tenori Mark Padmoren kanssa liedkonserteissa. Hän toimii myös perustamansa Midsummer Music -festivaalin taiteellisena johtajana vaimonsa Bjørg Lewisin kanssa. Vuosittainen tapahtuma järjestetään Buckinghamshiressä, Iso-Britanniassa.

paullewispiano.co.uk

-viulu
Anna-Leena Haikola 1.konserttimestari tp.
Maria Itkonen 3. konserttimestari
Riikka Marttila *
Liina Nuora-Loijas ***
Raimo Hannikainen
Lotta Laaksonen
Katri Nikkanen
Ivi Ots
István Szalay
Vitali Torkkeli
Kati Tuominen-Heroja *tp.
Janita Oksanen tp.
Eevi Pietarinen tp.
Johannes Hakulinen tp.

II-viulu
Erkki Louko *tp.
Heidi Kuula **
Kimmo Tullila ***
Linda Halme
Heikki Hannikainen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Kristine Lilientale-Birzniece
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi
Josefina Haikarainen tp.
Maria Turunen tp.

Alttoviulu
György Balázs *
Barbora Hilpo ***tp.
Kaisa Anttila
Heili Hannikainen
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Satu Kae tp.
Iina Marja-aho tp.

Sello
Kalle-Pekka Koponen soolosellisit
Simon Svoboda **tp.
Risto Rajakorpi ***tp.
Reinis Birznieks
Maija Juuti
Sampo Liukko
Panu Saari
Virpi Välimäki

Kontrabasso
Jarkko Uimonen *
Oskari Hanhikoski **
Pentti Huhtinen
Tuomo Kinnunen
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen

Huilu
Annaleena Jämsä *
Seppo Planman

Oboe
Nevio Keller *tp.
Simeon Overbeck **

Klarinetti
Jarmo Hyväkkö *
Janne Pesonen ***

Fagotti
Ananta Diaz tp.
Sanna Wihinen tp.

Käyrätorvi
Jouni Suuronen **
Pauliina Koskela ***
Ismo Ponkala
Pasi Tiitinen

Trumpetti
Xiang Guo *
Eero Kiukkonen **
Tamás Mészáros ***

Pasuuna
Vygantas Silinskas *tp.
Sakari Mäkimattila **tp.
Ivan Cheung

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Tiina Laukkanen *

Lyömäsoittimet
Jyri Kurri *
Tuomo Oravakangas ***
Jarmo Niininen ***tp.

Harppu
Kirsti Vartiainen *

äänenjohtaja *
vuorotteleva äänenjohtaja **
varaäänenjohtaja ***
tilapäinen tp.

Keväällä 1809 Napoleon saartoi Wieniä, arkkiherttua Rudolf pakeni kaupungista ja Ludwig van Beethoven (1770–1827) piiloutui kellariin, ei niinkään henkensä kuin heikentyneen kuulonsa pelastamiseksi. ”Ympärilläni ei ole muuta kuin rumpuja, kanuunoita, miehiä ja kaiken maailman murheita”, hän valitteli kirjeessään. Piirityksen aikana Beethoven sävelsi kaksi merkittävää teosta pianolle: arkkiherttuan pakomatkaa kuvaavan Jäähyväissonaatin sekä viidennen pianokonserton (1809). Kumpikin teos soi Es-duurissa, samassa sävellajissa kuin niinikään Napoleonista inspiroitunut Eroica-sinfonia. Kantaesityksen solistina Leipzigissa vuonna 1811 esiintyi Friedrich Schneider, sillä Beethoven ei ollut enää kuulevien kirjoissa.

Konserton lisänimi ei ole Beethovenin antama – hänhän ei mitään niin vihannut kuin itsevaltiaita. Tarinan mukaan sen takana olisi ranskalainen upseeri, joka kesken Wienin-esityksen olisi huutanut ”tämähän on Keisari!” Toisen teorian mukaan otsikon keksi brittipianisti Johann Baptist Cramer, mikä myös selittäisi sen, että nimi ei ole vakiintunut saksankielisten käyttöön. Niin tai näin, lisänimi on tuskin Napoleonin innoittama, vaan kumpuaa pikemminkin teoksen majesteettisesta ilmeestä ja solistisista haasteista, joilla Beethoven löi laudalta kaikki edeltävät konsertot, myös omansa.

Perinteisen orkesterijohdannon sijasta ensiosa Allegro alkaa orkesterisoinnulla ja solistin improvisaatiomaisilla kuvioilla. Osan luonne on tätä myöten selvä: kyseessä on orkesterin ja solistin kaksinkamppailu, jossa ensimmäinen luottaa voimaan ja massaan, toinen ketteryyteen. Solistiosuus on muutenkin niin näyttävä, että Beethoven erikseen kielsi pianistilta oman soolokadenssin esittämisen ja tarjosi tilalle valmiin pikkukadenssin. Toisessa osassa Adagio Beethoven heittäytyy ehkä kaikkein runollisimmilleen ja päättää osan mystiseen hetkeen: piano alkaa tapailla finaalin teemaa kuin kaukaisuudesta kaikuvaa muistoa, kunnes heittäytyy täysillä teeman vietäväksi. Konsertto huipentuu hengästyttäviin juoksutuksiin, joiden jäljiltä vastakkainasettelu on selätetty symbioottisen yhteiselon hengessä.

Teksti: Jaani Länsiö

Vuonna 1892 Jean Sibelius (1865–1957) murtautui Kullervo-sinfoniallaan suomalaisuusaatteen musiikilliseksi ukkosenjohdattimeksi. Seuraavaksi suurteokseksi Sibelius kaavaili wagnerilaisten mittasuhteiden oopperaa Veneen luominen, joka perustuisi niinikään Kalevalaan. Wagnerin innoittamana Sibelius uskoi, että musiikki saavuttaa ihmisen sielun puhtaimmillaan sanan ja sävelen saumattomassa yhteydessä.

Wagnerilaiset ihanteet haalistuivat sitä mukaa, kun oopperan luonnokset etenivät. Tilalle Sibelius löysi Franz Lisztin musiikkifilosofian, jossa kansalliset myytit kukoistivat sinfonisen runon muodossa. Sibelius hylkäsi oopperalliset kunnianhimonsa puhtaasti soittimellisten muotojen tieltä. Veneen luomisen hän hautasi vähin äänin, mutta etsi sen luonnoksille käyttöä uutta ideologiaa ilmentäneestä Lemminkäissarjasta (1896).

Lemminkäinen on sinfonisten runojen sarja, mutta sitä voi pitää sinfonianakin, kuten Sibelius on sanonut. Lemminkäistä voi esittää myös erillisinä numeroina, sillä kronologian sijasta Lemminkäinen koostuu yksittäisistä tarinoista, joita vain yhdistää kalevalaisen sankarin kuolemaa uhmaava huimapäisyys.

Ensiosa Lemminkäinen ja saaren neidot kulkee salskean sankarin matkassa monien mutkien kautta viettelijättärien tykö; musiikissa värisee eroottinen lataus, joka lopussa purkautuu suurellisesti laantuakseen tyydyttyneeseen lepoon. Toinen osa Tuonelan joutsen syntyi Veneen luomisen alkusoitoksi; englannintorven valittavan laulu kuvaa mustassa virrassa lipuvaa viattomuuden symbolia. Kolmas osa Lemminkäinen Tuonelassa kertoo sankarin kosiotehtävistä, joista yksi, Joutsenen pyydystäminen Tuonelan virrasta, osoittautuu kohtalokkaaksi virheeksi. Ennen kuin Lemminkäinen saa tekoaan valmiiksi, paimen surmaa Lemminkäisen, joka joutuu Tuonelaan. Lopulta hän herää henkiin äitinsä rakkaudesta. Finaaliosassa Lemminkäisen kotiinpaluu sankari suuntaa voitokkaana takaisin kotikonnuilleen fagottisoolojen kirittämänä.

Teksti: Jaani Länsiö