Pohjolasta tuulee

Kapellimestari ja pianisti Vassily Sinaisky kuuluu venäläisen kapellimestaritradition suuriin kansainvälisiin nimiin. Maestro Sinaisky tunnetaan maailmalla tulkinnoistaan venäläisten, saksalaisten ja englantilaisten säveltäjien mestariteoksista. Hän on vieraillut Tampereella aiemmin vuosina 2018 ja 2019.

Sinaisky on toiminut Latvian kansallisen sinfoniaorkesterin ja Malmön sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina ja sittemmin orkesterien kunniakapellimestarina. Hän on myös toiminut Moskovan filharmonisen orkesterin ylikapellimestarina ja Venäjän valtionorkesterin johtajana sekä BBC:n filharmonisen orkesterin ja Alankomaiden filharmonikoiden päävierailijana. Kohokohtiin BBC:n filharmonikkojen kanssa (1996–2012) lukeutuvat Šostakovitš-festivaali, kiertueet Euroopassa ja Kiinassa sekä useat BBC Proms -esiintymiset.

Ukrainalaisiakin sukujuuria omaava Sinaisky on vieraillut johtamassa mm. Tšekin filharmonikkoja, Leipzigin Gewandhaus-orkesteria, Oslon filharmonikkoja, Concertgebouw-orkesteria, Soulin filharmonikkoja, Hong Kongin filharmonikkoja sekä useissa sinfoniaorkestereissa Yhdysvalloissa. Hän saa säännöllisesti kutsuja Iso-Britannian merkittävistä orkestereista, ja vuonna 2022 hän teki Euroopan kiertueen Birminghamin sinfoniaorkesterin kanssa. Moskovan Bolshoi-teatterin vuosien ohella Sinaiskyn valtava oopperakokemus on kuljettanut häntä maailman suuriin oopperataloihin.

intermusica.com

Andreas Brantelid aloitti sellonsoiton lapsena isänsä opettamana, ja vain 14-vuotiaana hän esitti Elgarin sellokonserton Tanskan kuninkaallisen orkesterin kanssa. Sittemmin hän on soittanut mm. Zürichin Tonhalle-orkesterin, Wienin sinfoniaorkesterin, Hampurin sinfoniaorkesterin, Brysselin filharmonisen orkesterin, BBC:n sinfoniaorkesterin ja Birminghamin kaupungin sinfoniaorkesterin kanssa. Hän on työskennellyt useiden arvostettujen kapellimestarien johdolla, ml. Esa-Pekka Salonen, Philippe Herreweghe, Thomas Dausgaard, Sakari Oramo ja Heinrich Schiff.

Ensimmäisenä levytyksenään (2008) Brantelid julkaisi Tšaikovskin, Schumannin ja Saint-Saënsin konsertot Tanskan kansallisen sinfoniaorkesterin kanssa. Hänen viimeisimpiä levytyksiään ovat sellokonsertot periodiorkesteri Concerto Copenhagenin kanssa (2021) ja “48 Strings” (2022), joka kunnioittaa 1900-luvun alun suuria sellistejä.

Brantelid esiintyy maailmanlaajuisesti myös resitaaleissa ja kamarimuusikkona useammassa kokoonpanossa. Lisäksi hän vastaa Stavangerin kansainvälisen kamarimusiikkifestivaalin taiteellisesta johtamisesta norjalaispianisti Christian Ihle Hadlandin kanssa.

Ruotsalais-tanskalainen sellisti on saanut useita musiikkipalkintoja ja apurahoja, joista ensimmäisiä ovat palkinnot Eurovision nuorten muusikoiden kilpailussa 2006 ja kansainvälisessä Paulo-sellokilpailussa 2007. Brantelid toimii vierailevana professorina Sibelius-Akatemiassa.

nordicartistsmanagement.com

I-viulu
Johannes Põlda 1.konserttimestari
Taija Angervo 2.konserttimestari tp.
Kati Tuominen-Heroja *tp.
Liina Nuora-Loijas ***
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Katri Nikkanen
Ivi Ots
István Szalay
Vitali Torkkeli
Johannes Hakulinen tp.
Janita Oksanen tp.
Eevi Pietarinen tp.

II-viulu
Anna-Maria Huohvanainen*tp.
Erkki Louko *tp.
Heidi Kuula **
Kimmo Tullila ***
Linda Halme
Heikki Hannikainen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Eeva-Liisa Suuronen
Katariina Lankinen tp.
Josefina Haikarainen tp.
Julia Musakova tp.

Alttoviulu
Mikhail Slobodyanyuk sooloaltisti
György Balázs *
Barbora Hilpo ***tp.
Kaisa Anttila
Heili Hannikainen
Marianne Hautakangas
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Satu Kae tp.
Iina Marja-aho tp.

Sello
Kalle-Pekka Koponen soolosellisti
Simon Svoboda **tp.
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Maija Juuti
Elina Rouvali
Virpi Välimäki
Hannes Jämsä tp.

Kontrabasso
Jarkko Uimonen *
Joni Armio ***
Juha Kleemola
Pentti Huhtinen
Tuomo Kinnunen
Heikki Lehtinen

Huilu
Malla Vivolin **
Nina Johnson ***
Seppo Planman

Oboe
Nevio Keller *tp.
Juha Ala **
Heikki Pöyhönen ***

Klarinetti
Mark Reding **
Janne Pesonen ***
Reetta Näätänen

Fagotti
Eri Ikeda **tp.
Sarah Tako ***
Ananta Diaz tp.

Käyrätorvi
Jouni Suuronen **
Ismo Ponkala
Pasi Tiitinen
Timo Ruskeepää

Trumpetti
Eero Kiukkonen **
Tamás Mészáros ***
Tapio Kilpinen

Pasuuna
Antti Hirvonen *
Mikhail Kapustin ***
Ivan Cheung

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Tiina Laukkanen *
Jarmo Niininen ***tp.

Lyömäsoittimet
Jyri Kurri *
Tuomo Oravakangas ***

Harppu
Katilyne Roels *tp.

äänenjohtaja *
vuorotteleva äänenjohtaja **
varaäänenjohtaja ***
tilapäinen tp.

Karnevaali-alkusoitto, op. 92
I Sostenuto – Allegro molto
II Largo
III Allegro vivace – Alla marcia
_________________________________________________

Viisikymppinen Antonín Dvořák (1841–1904) oli suosionsa kukkuloilla: tanssien ja miniatyyrien mestari oli edellisillä sinfonioillaan tehnyt nimeä myös suurmuotojen taitajana, ja pian kansainvälinen maine kulminoitui kutsuksi New Yorkiin, jossa hänet nimitettäisiin Kansallisen konservatorion johtajaksi. Ehkä häntä mietitytti elämänmuutos, keski-iän kriisi tai taiteellinen uudistumishalu: joka tapauksessa Dvořák uppoutui nyt elämänkatsomuksellisiin kysymyksiin.

Ensin syntyi Requiem, valtava kuolinmessu kuorolle ja orkesterille, ja sen jälkeen kolme alkusoittoa (1891). Jos Requiem pohtii ihmistä tuonpuoleisuudesta käsin, alkusoitoissa se saa maallisen käsittelyn: ihminen osana luontoa, ihminen osana elämänvirtaa, ihminen rakkaudellisena voimana – joskin rakkautta Dvořák kuvaa mustasukkaisen tuhovoiman ilmentymänä. Triptyykin voi tiivistää filosofiaan, jonka mukaan ihmisellä olisi kyllä mahdollisuus antautua kauniin ja luonnollisen armoille, mutta hän ei malta olla sörkkimättä sitä itsekkyydellään.

Karnevaali on triptyykin energinen väliosa, jossa ihminen sukeltaa elämän pyörteisiin, sen villinä heittelehtiviin kohtaloihin ja yllätyksiin hyväksymällä vääjäämättömän ja nauttiakseen matkastaan. Alkusoittoja yhdistävä luontoteema kuullaan puolenvälin tienoilla klarinetin lausahduksena. Triptyykki sai kantaesityksen huhtikuussa 1892 Prahassa Dvořákin New Yorkin -matkan aattona säveltäjän itsensä johdolla.

Rokokoo-muunnelmia sellolle ja orkesterille, op. 33
Moderato assai quasi Andante
Tema. Moderato semplice
Var. 1. Tempo del Tema
Var. 2. Tempo del Tema
Var. 3. Andante sostenuto
Var. 4. Andante grazioso
Var. 5. Allegro moderato — Cadenza
Var. 6. Andante
Var. 7 e Coda. Allegro vivo
_________________________________________________

Pjotr Tšaikovskin (1840–1893) kaikki teokset solistille ja orkesterille syntyivät ongelmien saattelemina. Ensimmäisen pianokonserton hän sävelsi Nikolai Rubinsteinille, joka lyttäsi teoksen täysin. Hyvitelläkseen kritiikkinsä Rubinstein vaati saada kantaesittää toisen pianokonserton, mutta ehti kuolla ennen h-hetkeä. Viulukonsertto valmistui Leopold Auerille, joka kieltäytyi kunniasta partituurin nähtyään.

Rokokoo-muunnelmat syntyivät sellisti Wilhelm Fitzenhagenille. Hän ei kunnioittanut Tšaikovskin tavoittelemaa klassista yksinkertaisuutta, vaan täytti sen virtuoosikuvioilla. Säveltäjä sai tietää peukaloinnista vasta vuosia myöhemmin: ”Piru periköön, olkoon sitten niin!” hän huudahti nähtyään korjaillun version. Alkuperäisversio näki päivänvalon vasta vuonna 1941, mutta Fitzenhagenin versio on se, jota esitetään.

Sävelruno Francesca da Riminin jälkeen syntyneet muunnelmat näyttäytyy puhdistautumisriittinä: Francesca on helvetin lieskoissa korventuvia syntisiä kuvaava orkesterimyrsky, Rokokoo muunnelmat sen täydellinen vastakohta. Yksinkertaisuutta ilmentävällä, perinteisellä muunnelmasarjalla ei muodon lisäksi ole juurikaan tekemistä 1700-luvun estetiikan kanssa. Tšaikovski kuljettaa teemaa halki kahdeksan kohtauksen; kuudes on niistä laajin ja sisältää soolokadenssin, päätösmuunnelma huipentaa matkan asianmukaisiin juoksutuksiin.

Sinfonia nro 4, op. 29, ”Sammumaton”
_________________________________________________

Carl Nielsen (1865–1931) loi Tanskan orkestraalisen sointi-ihanteen kuudella sinfoniallaan. Kansallisromantikko hän oli enemmän ajallisesti kuin tyylillisesti: Maansa myyttien ja legendojen sijasta hänen sinfoniansa luotaavat sisäisiä mielenmaailmoja, olevaisuutta ja psyykettä. Toinen sinfonia (1902) pureutuu ihmisluonnon neljään temperamenttiin, kolmas (1911) sisäiseen kasvuun, viides (1922) kaaoksen ja järjestyksen kitkaan. Kuudes sinfonia (1925) on elämäkerrallinen tilinpäätös.

Neljättä sinfoniaa (1916) Nielsen sävelsi maailmansodan keskellä. ”Teoksella ei ole ohjelmaa”, hän kirjoitti, mutta se ”ilmaisee elämän henkeä, tai elämän ilmentymistä, kaikkea mikä liikkuu, kaikkea, mikä haluaa elää. Minun täytyy keksiä ytimekäs nimi. Se riittää. En osaa selittää, mitä haluan, mutta sen täytyy olla hyvä.”

Neljäosainen ”Sammumaton” esitetään ilman osien välisiä taukoja. Kauttaaltaan intensiivinen ensiosa alkaa keskeltä kiivainta kohtausta ennen laantumistaan sellon aforistisiin tuumauksiin ja puhaltimien kommentteihin. Toinen osa on intermezzo puupuhaltimille, kolmas on riipaiseva valituslaulu, jossa etenkin jouset ja patarumpu kamppailevat tilasta aina finaaliin saakka. Päätösosa yltyy väkivaltaa kaihtamattomien taistelukohtauksien kautta ylvääseen loppuun.