Paul Lewis & Beethoven III

Matthew Hallsin toinen kausi Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana alkoi elokuussa perinteikkäällä Puistokonsertilla. Kauden 2024/25 aikana Halls johtaa Tampereella kymmenen konserttia, joista syksyllä viisi. Lisäksi hänet nähdään myös Atlanta Symphony Orchestran, SWR Symphonieorchesterin, Tonkünstler-Orchesterin, Royal Liverpool Philharmonic Orchestran, Orchestre national de Belgique’in ja The Warsaw Philharmonicin vierailevana kapellimestarina. Halls on Tampere Filharmonian kahdestoista ylikapellimestari. Aloittaessaan tehtävässään hän kertoi olevansa ylpeä, kun saa toimia ylikapellimestarina kaupungissa, jossa kulttuuria ja taide-elämää todella arvostetaan. Halls on tullut tunnetuksi alun perin etenkin vanhan musiikin tulkitsijana. Hän oli yksi ensimmäisistä vierailevista kapellimestareista Nikolaus Harnoncourtin Concentus Musicus Wienin johtajana. Hallsin levytyksiin lukeutuvat mm. Bachin cembalokonsertot, Händelin Parnasso in Festan ensilevytys sekä Bachin pääsiäis- ja ylösnousemusoratoriot.

askonasholt.com/artist/matthew-halls

Pianisti Paul Lewisia (CBE) pidetään kansainvälisesti yhtenä sukupolvensa johtavista muusikoista, ja hänet tunnetaan erityisesti saksalaisen musiikin vaikuttavana tulkkina. Hänen lukuisia palkintojaan ovat mm. Royal Philharmonic Societyn vuoden instrumentalisti, kaksi Edison-palkintoa, kolme Gramophone-palkintoa sekä Diapason D’or de l’Annee. Lewis on saanut erityistä kiitosta Beethovenin ja Schubertin keskeisten teosten levytyksistään. Lewis soittaa johtavien orkesterien solistina ja vierailee säännöllisesti esiintymässä merkittävillä musiikkijuhlilla esim. New Yorkissa Mostly Mozart -festivaalilla, Tanglewoodissa, Salzburgissa, Edinburghissa ja Lontoossa. Lontoon BBC Promseissa 2010 hän esitti ensimmäisenä pianistina Beethovenin kaikki pianokonsertot yhden kauden aikana. Paul Lewis opiskeli Joan Havillin johdolla Lontoossa Guildhall School of Music and Dramassa ennen siirtymistään Alfred Brendelin yksityisopetukseen. Vaimonsa, norjalaissyntyisen sellistin Bjørg Lewisin, kanssa Lewis on perustanut Midsummer Music -kamarimusiikkifestivaalin, joka pidetään vuosittain Buckinghamshiressä Iso-Britanniassa. Muusikkopari toimii myös tapahtuman taiteellisina johtajina.

paullewispiano.co.uk

I-viulu
Johannes Põlda 1.konserttimestari
Stevan Sretenovic 2.konserttimestari tp.
Riikka Marttila *
Liina Nuora-Loijas ***
Tatevik Ayazyan
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Lotta Laaksonen
Katri Nikkanen
Ivi Ots
István Szalay
Vitali Torkkeli
Janita Oksanen tp.

II-viulu
Erkki Louko *tp.
Kimmo Tullila ***
Riitta Hallila
Linda Halme
Kristine Lilientale-Birzniece
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi
Anni Ylikallio
Saara Kangas tp.
Josefina Haikarainen tp.
Silva Koskela tp.
Eevi Pietarinen tp.

Alttoviulu
Mikhail Slobodyanyuk sooloaltisti
Monica Jensen***tp.
Kaisa Anttila
Heili Hannikainen
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Iina Marja-aho tp.

Sello
Simon Svoboda **tp.
Risto Rajakorpi ***tp.
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Elina Rouvali
Virpi Välimäki
Hannes Jämsä tp.
Elena Hämäläinen tp.

Kontrabasso
Oskari Hanhikoski **
Joni Armio ***
Juha Kleemola
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen
Pentti Huhtinen

Huilu
Malla Vivolin **
Nina Johnson ***
Seppo Planman

Oboe
Cristian Moré Coloma *
Juha Ala **
Heikki Pöyhönen ***

Klarinetti
Jarmo Hyväkkö *
Mark Reding **
Janne Pesonen ***

Fagotti
Aleksei Dmitriev *
Eri Ikeda **tp.
Ananta Diaz tp.

Käyrätorvi
Jouni Suuronen **
Pauliina Koskela ***
Pasi Tiitinen
Timo Ruskeepää

Trumpetti
Eero Kiukkonen **
Onni Pietilä ***tp.
Tapio Kilpinen

Pasuuna
Vygantas Silinskas *tp.
Mikhail Kapustin ***
Ivan Cheung

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Tiina Laukkanen *
Harri Lehtinen ***tp.

Lyömäsoittimet
Tuomo Oravakangas ***
Jarmo Niininen tp.
Tuomas Marttila tp.

Harppu
Kirsti Vartiainen *

Kosketinsoittimet
Ville Hautakangas *tp.

äänenjohtaja *
vuorotteleva äänenjohtaja **
varaäänenjohtaja ***
tilapäinen tp.

Cecilia Damström (s. 1988) tuotannon kantavana teemana on hänen kokemansa maailmantuska ja yhteiskunnalliset epäkohdat. ”Elämme maailmassa, jossa on valtavasti yhteiskunnallisia ja ympäristöongelmia, ja minulla on tarve osallistua keskusteluun”, Damström sanoo. ”Koska musiikki on keinoni ilmaista itseäni, osallistun yhteiskunnalliseen keskusteluun musiikilla.” Esimerkiksi teos Nixus (2020) ottaa kantaa mielenterveysongelmiin, ja viime keväänä Tampere biennalessa esitetty Wasteland (2022) pikamuotiin. Vuonna 2022 Damström sai Teosto-palkinnon teoksestaan ICE (2021), jonka aiheena on jäätiköiden sulaminen. Information (2024) käsittelee informaatiovaikuttamista. ”Natsien propagandajohtaja Josef Goebbelsin kerrotaan sanoneen lähes 100 vuotta sitten: ’Toista valhe tarpeeksi monta kertaa, niin siitä tulee totuus’. Valitettavasti hän näyttää olleen oikeassa tähän päivään asti, kuten maailmanpolitiikassa näkyy. Kun luin Jessikka Aron kirjan Putinin trollit ja Naomi Kleinin kirjan Kaksoisolento, tajusin, miten disinformaatiota käytetään ihmisten jakamiseen. Minulle tuli yllätyksenä, miten jotkut maat käyttävät satoja miljoonia dollareita vuodessa väärän tiedon levittämiseen. Siksi halusin kirjoittaa tämän teoksen, lisätäkseni tietoisuutta maailmasta, jossa elämme.” Information-teos vilisee morsekoodeksi ja säveltasoiksi muutettuja englanninkielisiä sanoja (kuten Truth, Lies, Fear, Blame, War, Peace, Unity, United, Humanity) ja tulittaa nuotteja yli 4600 kappaleen minuuttivauhdilla, mikä kuvaa ihmisten passiivista kahlaamista sosiaalisen median (dis)informaatiotulvassa. ”Teoksen avulla toivon, että ihmiset tiedostavat, mistä lähteistä he kuluttavat tietoa, jonka varaan he rakentavat maailmankuvansa.”

Teksti: Jaani Länsiö

Historian suurten kehityskulkujen sälyttäminen yhden ihmisen harteille vie harvoin kohti totuutta, mutta Ludwig van Beethovenin (1770–1827) kohdalla se on perusteltua. Hän johdatti musiikin klassismista romantiikkaan kuin toisinajattelija. Hänen 1800-luvun alkuvuosina säveltämät sinfoniat ja konsertot uhmasivat aikansa konventioita ja lopulta tekivät hänestä ensimmäisen kansainvälisen supertähtisäveltäjän. Harppaus uuteen aikakauteen kuuluu selvimmin kolmannessa pianokonsertossa c-molli (1803). Mozartia ja Haydnia jäljitelleet, kevyet C- ja B-duurikonsertot nro 1 ja 2 kuuluvat vielä kiistatta klassismin piiriin, ja vaikka myrskyisä c-mollikonserttokin mallintaa Mozartin konserttoa samassa sävellajissa, se astuu rohkeasti kohti suurten tunteiden ja virtuoosipianismin romantiikkaa. Beethoven sävelsi konserttoa tiettävästi jo vuonna 1797 – yhtä aikaa edellisen kanssa – mutta ”viimeisteli” sen vasta kantaesitykseen vuoden 1803 huhtikuussa. ”En nähnyt juuri muuta kuin tyhjiä sivuja”, muisteli Beethovenin lehdenkääntäjä, ”jollakin sivulla oli muutamia egyptiläisiä hieroglyfejä, jotka olivat minulle täysin käsittämättömiä, mutta hänelle ne toimivat vihjeinä. Hän soitti lähes koko soolon ulkomuistista, koska hänellä ei ollut aikaa kirjoittaa kaikkea paperille, kuten niin usein oli asianlaita.” Ensiosa Allegro con brio noudattaa melko täsmällisesti Mozartin 24. pianokonserton muotoa samassa sävellajissa, mutta kaikki on astetta tulisempaa, roimasti loistokkaampaa ja selvästi suurempaa. Haaveellinen toinen osa Largo taas katsoo syvälle romantiikkaan yllättävään sävellajiin johtavasta ensisoinnusta alkaen. Taiturillisuutta ylistävä finaali Rondo on trilleillä ja juoksutuksilla kyllästetty ralli, joka sisältää niin fugaton, muistumia hitaasta osasta sekä pianistisella pyrotekniikalla paisutellun presto-päätöksen.

Teksti: Jaani Länsiö

Suurista romantikoista jääräpäisin oli Johannes Brahms (1833–1897). Kun ajan henki suosi tarinallisia otsikoita ja alleviivattuja tunteita, Brahms jatkoi saksalaisen sinfonian perintöä klassisine muotoineen. Hän löi konservatiivista kiilaa Franz Lisztin ja Richard Wagnerin filosofiaan, joka korosti kansallistunnetta ja mytologisuutta. Railo ideologioiden välillä on niin iso, että vielä Wagnerin kuoltuakin tämän kannattajat häiriköivät Brahmsin kolmannen sinfonian (1883) kantaesitystä mielenosoituksilla. Beethoven oli kuollut yli puoli vuosisataa aiemmin, ja Brahms oli kansallissankariksi kohotetun säveltäjän ainoa varteenotettava manttelinperijä. Tuskaisesti valmistunut ensimmäinen sinfonia saikin lempinimen ”Beethovenin kymmenes” ja kolmatta sinfoniaa kutsuttiin ”Brahmsin Eroicaksi”. Kotijumalaan vertaaminen ei suinkaan helpottanut jo ennestään valtavaa itsekritiikkiä. “Ette voi kuvitella, miltä tuntuu kuulla jättiläisen askelet takanaan”, hän valitteli. Brahmsin kolmannella sinfonialla ei tosiasiassa ole Eroican kanssa muuta yhteistä kuin järjestysnumero. Kokonaisuus on verraten seesteinen, tiivis ja yhtenäinen; sekä tempot että dynamiikat pysyvät maltillisina, teemat käyvät jatkuvaa köydenvetoa duurin ja mollin välillä, ja jokainen osa päättyy poikkeuksellisesti hiljaa hiipuen. Jo ensitahdeissa kuullaan käytännössä koko sinfonian materiaali: nouseva molliterssi ja laskevat asteikot. Pääteemassa kuullaan myös yksi Brahmsin tuotannon harvoista ohjelmallisista viittauksista, sävelet F-As-F, joka on hänen ikuisen poikamiehen mottonsa nuottikuva, frei aber froh (vapaa mutta onnellinen). Kumpikin väliosa on lyyrinen ja pidättyväinen; ajan sinfonioiden reipas scherzo siis puuttuu. Tragedian rajoille ajautuva finaali nousee lopussa kohti valonsäteitä, joiden lomasta ensiosan pääteema muistuman lailla.

Teksti: Jaani Länsiö