Oi, ihmisyys

Mika Kares (s. 1978) on suomalainen oopperalaulaja, joka on tunnettu äänensä kauneudesta, joustavuudesta ja iskuvoimasta sekä karismaattisesta lavaolemuksesta.

Eurajoelta kotoisin oleva Kares on tällä hetkellä yksi maailman menestyksekkäimmistä oopperalaulajista ja Suomen johtava mieslaulaja. Hän kuului Badisches Staatstheaterin solistikuntaan Karlsruhessa 2005–2009. Nyt hän jatkaa uraansa freelance-taiteilijana ja kiertää esiintymässä maailman parhaissa oopperataloissa. Näistä mainittakoon Baijerin, Berliniin ja Wienin valtionoopperat, Lontoon Royal Opera House, Milanon Teatro alla Scala ja Pariisin ooppera. Suurimmat menestykset Kares on saavuttanut erityisesti Wagnerin ja Verdin oopperoiden roolitulkinnoista. Oopperauransa ohella Kares laulaa paljon orkesterikonsertteja. Hän tekee yhteistyötä mm. Wienin ja Berliinin filharmonikkojen ja Lontoon ja Chicagon sinfoniaorkesterien kanssa.

Mika Kares on palkittu työstään useasti. 2009 hän sai Badisches Staatstheaterin vuoden parhaalle laulajalle myönnettävän ”Der Goldene Fächer”- palkinnon. 2008 hän oli Savonlinnan oopperajuhlien Vuoden taiteilija.

Kareksen levytykset ovat yltäneet Grammy-ehdokkuuteen kahdesti: Daland/ Lentävä hollantilainen (Wagner) 2015 ja Ritari Siniparta (Bartók) nimirooli 2021. Sony Classical levymerkille 2016 tehty Mozartin Don Giovannin Komtuuri on myös voittanut lukuisia kansainvälisiä palkintoja.

Eesti Rahvusmeeskoor eli Viron kansallinen mieskuoro eli RAM lienee maailman ainoa ammatillisesti toimiva mieskuoro ja varmasti yksi tunnetuimmista virolaisista musiikkikokoonpanoista. Se tekee vuosittain kymmeniä konsertteja sekä Virossa että ulkomailla.

Viron kansallisen mieskuoron perusti vuonna 1944 virolainen kuoronjohtaja ja säveltäjä Gustav Ernesaks. Kaudesta 2011/12 alkaen kuoroa on johtanut ylikapellimestari ja taiteellinen johtaja Mikk Üleoja.

Kuoron ohjelmisto ulottuu renessanssista nykyaikaan. Se on kantaesittänyt mm. Gavin Bryarsin, Giovanni Bonaton, Henrik Ødegaardin ja Dmitri Šostakovitšin sävellyksiä.

Kuoro levyttää säännöllisesti Viron yleisradiolle, lisäksi levytyksiä on kertynyt lukuisille levymerkeille, kuten Deutsche Grammophon, Sony, Finlandia, Alba Records, GB Records, Virgin Classics, Aurora, Ondine ja Toccata Classics.

Vuonna 2004 RAM sai Grammy-palkinnon parhaasta kuoroesityksestä. Jean Sibeliuksen kantaattien levytys tehtiin yhteistyössä Ellerhein-kuoron, Viron kansallisen sinfoniaorkesterin ja kapellimestari Paavo Järvin kanssa.

Kuoron uusin levy (2023) ”Baltic Contrasts” SOOND-levymerkille pitää sisällään baltialaisten säveltäjien Erkki-Sven Tüürin, Pēteris Vasksin ja Justė Janulytėn teoksia.

Virolainen, tämän hetken esitetyimpiin eläviin säveltäjiin kuuluva Arvo Pärt (s. 1935) löysi oman äänensä 1970-luvulla. Nuorena Pärt oli hakenut innoitusta etenkin Prokofjevin ja Šostakovitšin musiikista ja oli etujoukoissa viemässä virolaista modernismia kohti 12-säveltekniikkaa. Hänen musiikillaan saamansa menestys ei silti vakuuttanut Pärtiä itseään, vaan hän tietoisesti pyrki kyseenalaistamaan taiteensa merkitystä esimerkiksi teoksessaan Collage Über B-A-C-H (1964), jossa hän rinnastaa omat ”rumat” säveljoukkonsa Bachin ”kauniisiin” melodioihin. Vuosien etsintä päättyi lähes täydelliseen aikalisään kaikesta säveltämisestä.

Pärt palasi musiikilliselle kartalle tutkittuaan neljä vuotta renessanssimusiikkia ja kirkollisia hymnejä. Hän oli täysin uudistunut luomalla oman tintinnabuli-tekniikkansa teoksillaan Für Alina (1976), Cantus In Memoriam Benjamin Britten (1977) sekä Spiegel im Spiegel (1978). Nykyään Pärtin tyyliä kutsutaan tarkemman termin puutteessa pyhäksi minimalismiksi. Saman luonnehdinnan alle on niputettu myös mm. latvialainen Pēteris Vasks, tataari Sofia Gubaidulina sekä vuonna 2019 kuollut georgialainen Gia Qantšeli.

Uskonnollisuus on Pärtin kantavia voimia niin elämässä kuin taiteessa. Psalmiin 130 (Syvyydestä minä huudan sinua, Herra) perustuva De profundis (1980) syntyi alunperin mieskuorolle, uruille ja lyömäsoittimille pian Pärtin muutettua Virosta länteen. Vuonna 2008 hän sovitti teoksen myös kamariorkesterille. De profundis edustaa pärtiläistä, mystishenkistä tyyneyttä parhaimmillaan: kerroksittain kasvavilla lauluäänillä ja salaperäisesti kaikuvilla lyömäsoitinten kumahduksilla hän luo psalmista aavemaisen rukouksen. Kasvava epätoivo pyrkii tavoittamaan kohteensa syvyyksistä taivaisiin – lopussa yhden äänen huokauksena alkanut pyyntö on paisunut suuren joukon yhteiseksi valitusvirreksi.

Teksti: Jaani Länsiö

Syntyjään kiovalainen, viime vuoden keväällä Berliiniin muuttanut Valentin Silvestrov (s. 1937) on Ukrainan kiistatta tunnetuin elävä säveltäjä. Nuorena Silvestrov herätti päättäjissä paheksuntaa avantgardistisella musiikillaan, jolla hän protestoi sosialistisen realismin kulttuuridoktriineja vastaan ja ilmaisi ihailunsa Darmstadtin koulukuntaa kohtaan. Hän halusi uudistaa musiikkia Pierre Boulezin ja Karlheinz Stockhausenin hengessä, kunnes 1970-luvun alussa kelkka kääntyi lähes täysin.

Viimeistään 1980-luvulta lähtien Silvestrovin musiikki on katsonut syvälle tonaalisen musiikin ytimeen, eikä hän ole kaihtanut salonkimusiikinkaan keinovaroja duureine ja molleineen, kolmisoituineen ja tunteisiin vetoavine melodioineen. Silvestrov tunnetaan sävelmaalarina, leimallisesti yleisöystävällisten sävelten mestarina, jonka teoksista modernismia on turha etsiä. Banaaliuteen Silvestrov ei silti sorru.

Hänen pianomusiikkinsa hakee vertaistaan Frédéric Chopinin ja Erik Satien melankolisista miniatyyreistä, ja hänen orkesteri- ja kuoroteoksissaan kuuluu myös ortodoksisten kirkkosävellysten hengellinen lataus. Itse hän on luonnehtinut tyyliään metamusiikiksi, joka on lyhenne metaforisesta musiikista; toisaalta Silvestrovin teokset tuntuvat kommentoivan aiemmin syntynyttä musiikkia kuin metatasolta käsin.

Silvestrovin laajan tuotannon kenties tyypillisin muoto on valssi, joita hänen katalogistaan löytyy kymmeniä, mutta vain yksi on muulle kuin soolopianolle: vuonna 2002 syntynyt Meta Waltz. Se on hänen toinen hänen vain kahdesta muodoltaan sinfoniseksi runoksi nimeämästään teoksesta. Noin 19-minuuttinen teos sai kantaesityksensä vuonna 2003 Volodymyr Sirenkon johtaman Ukrainan kansallisorkesterin konsertissa Lvovissa.

Teksti: Jaani Länsiö

Stalinin kuolema vuonna 1953 vapautti Neuvostoliiton kulttuurielämää tuntuvasti. Taiteilijat eivät silti voineet huoahtaa helpotuksesta, vaan sensuuria käytettiin paljon ja sitäkin mielivaltaisemmin. Ovet neuvostokritiikille oli kuitenkin avattu. Kun vuonna 1961 nuori runoilija Jevgeni Jevtušenko kuuli aikeista rakennuttaa urheilustadion Kiovan lähelle Babin Yarin solaan, hän uskaltautui kirjoittamaan kantaaottavan runon Babi Jar. Siinä runoilija samastuu juutalaiseen ja suree natsien vuonna 1941 Babin Yarissa toteuttamaa joukkomurhaa sekä Neuvostoliiton pyrkimyksiä pyyhkiä kaikki muistot tapauksesta.

Kun Dmitri Šostakovitš (1906–1975) valitsi sinfoniansa nro 13 (1962) lähtökohdaksi nimenomaan runon Bari Jar, oli selvää ettei joukkomurha enää koskaan unohtuisi. Jevtušenko laati sinfoniaan lisäksi neljä muutakin tekstiä. Teko oli kummaltakin rohkea: sinfonia joutui vastatuuleen heti sen valmistuttua. Niin kuoro, kapellimestari kuin bassosolisti toisensa jälkeen näkivät parhaaksi vetäytyä projektista, eivät niinkään Šostakovitšin musiikin vaan Jevtušenkon tekstien vuoksi. Antisemitismin vastustaminen kun oli Neuvostoliitossa ollut vähintäänkin epäsuotavaa aina Stalinin ajoista lähtien. Kaiken lisäksi runot pilkkaavat myös kaupassa käymisen ankeutta, Neuvostoliitossa vallinnutta pelon ilmapiiriä ja virkamiesten robottimaista työskentelyä.  Jevtušenko päätti loiventaa tekstiensä raflaavimpia kohtia, mutta silti sinfonia pantiin parin konsertin jälkeen esityskieltoon Neuvostoliiton koko vaikutuspiirissä. Lännessä se soitettiin salakuljetetusta partituurista ensi kertaa vuonna 1970 Philadelphiassa.

Vaikka teos voidaan tulkita orkesterilaulujen sarjaksi tai sinfoniseksi kantaatiksi, viisiosainen kokonaismuoto oikeuttaa sen aseman ehtana sinfoniana. Ensiosa Babi Jar kertoo 33 000 juutalaisen massateloituksen jättämästä tyhjyydestä niin kertojan kuin kansakuntien sielussa. Toinen osa Huumori pilkkaa päättäjien pyrkimyksiä sananvapauden estämiseksi mahlerilaisen scherzon keinoin, kun taas Kaupassa vie neuvostonaisten ostosretkelle kaikissa harmaan sävyissä. Pelot on koneiston kauheuksiin uppoutuva valituslaulu täynnä ahdistuneita parahduksia. Kauniilla duetolla alkava Ura muuttuu julmaksi pilaksi, jahka kirkasotsaisen byrokraatin todellinen työnkuva alkaa valjeta.

Teksti: Jaani Länsiö

I-viulu

Johannes Pölda 1.konserttimestari

Lotta Laaksonen 2. konserttimestari tp.

Lea Antola 3.konserttimestari tp.

Raimo Hannikainen

Katri Nikkanen

Jaakko Nordman

Ivi Ots

István Szalay

Vitali Torkkeli

Kati Tuominen-Heroja

Maksym Filatov tp.

Kaisa Hiilivirta tp.

Katariina Lankinen tp.

Antti Laasanen tp.

 

II-viulu

Kimmo Tullila *

Heidi Kuula **

Hanna Parviainen ***

Riitta Hallila

Linda Halme

Heikki Hannikainen

Elina Kilpinen

Kirsi Korpela-Pulkkinen

Kristine Lilientale-Birzniece

Eeva-Liisa Suuronen

Pirjo Tulisalmi

Sanna Tullila

Anni Ylikallio

Beata Kavander tp.

 

Alttoviulu

György Balázs *

Anni Tiainen-Hammo **tp.

Marianne Hautakangas

Elizabete Jokiranta

Kimmo Kivivuori

Anne Korhonen

Taavi Nachtigall

Satu Kae tp.

Pia Kukkonen tp.

Laurent Corsyn tp.

Iina Marja-aho tp.

 

Sello

Kalle-Pekka Koponen soolosellisti tp.

Virpi Välimäki ***tp.

Miika Jämsä

Maija Juuti

Sampo Liukko

Panu Saari

Tatu Ahola tp.

Hannes Jämsä tp.

Stergios Theodoridis tp.

 

Kontrabasso

Jarkko Uimonen *

Joni Armio ***

Luukas Jokisipilä ***tp.

Juha Kleemola

Pentti Huhtinen

Tuomo Kinnunen

Heikki Lehtinen

Terhi Lassila tp.

 

Huilu

Annaleena Jämsä *

Malla Vivolin **

Nina Johnson ***

Seppo Planman

 

Oboe

Cristian Moré Coloma *

Dimas Ruiz Santos *tp.

Antti Sakari Turtiainen ***tp.

 

Klarinetti

Mark Reding **

Janne Pesonen ***

Laure Paris tp.

 

Fagotti

Aleksei Dmitriev *

Sarah Tako ***

Marcin Wosinski

 

Käyrätorvi

Jouni Suuronen **

Pauliina Koskela ***

Ismo Ponkala

Timo Ruskeepää

 

Trumpetti

Eero Kiukkonen **tp.

Aki Välimäki ***

Tapio Kilpinen

 

Pasuuna

Antti Hirvonen *

Vygantas Silinskas **

Frederick Cawte tp.

 

Tuuba

Harri Miettunen *

 

Patarummut

Tiina Laukkanen *

 

Lyömäsoittimet

Tuomo Oravakangas ***

Harri Lehtinen tp.

Eppu Hietalahti tp.

Jani Niinimäki tp.

Akseli Ronimus tp.

 

Harppu

Olga Benito Ramirez *tp.

Katri Tikka tp.

 

Kosketinsoittimet

Ville Hautakangas *tp.

Eerika Näsänen tp.

 

 

 

äänenjohtaja *

vuorotteleva äänenjohtaja **

varaäänenjohtaja ***

tilapäinen tp.