Kiovan kaikuja

Kirill Karabits on ollut the Bournemouth Symphony Orchestran pääkapellimestari jo 15 vuoden ajan. Hän on tehnyt orkesterin kanssa kriitikoiden ylistämiä äänitteitä, esiintynyt BBC Proms -konserteissa ja Lontoon Barbican Centressä. Hän on työskennellyt lisäksi monien Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan johtavien orkesterien kanssa, kuten sinfoniaorkesterit Clevelandissa, Philadelphiassa, San Franciscossa ja Chicagossa, Munich Philharmonic, Orchestre National de France, Philharmonia Orchestra, Wiener Symphoniker, Rotterdam Philharmonic, Yomiuri Nippon Symphony Orchestra, Orchestra Filarmonica del Teatro La Fenice ja the BBC Symphony Orchestra ja toimii myös oopperakapellimestarina. Karabitsille on tärkeää tukea nuoria lahjakkuuksia. Hän on toiminut mm. nuorten I, CULTURE Orchestran taiteellisena johtajana sekä tehnyt yhteistyötä National Youth Orchestra of Great Britainin kanssa. Karabits nimettiin vuoden kapellimestariksi vuoden 2013 Royal Philharmonic Society Music Awardsissa.

askonasholt.com/artist/kirill-karabits

Uliana Alexyuk on Ukrainasta kotoisin oleva lyyrinen sopraano. Vuosina 2009–2011 hän oli Moskovan Bolšoi-teatterin oopperastudion jäsen, jossa debytoi Mozartin Taikahuilussa vuonna 2010. Alexyuk teki Yhdysvaltain debyyttinsä kaudella 2013/14 Houston Grand Operan oopperastudion jäsenenä. Hän on esiintynyt myös Pariisin oopperassa Anjan roolissa Philippe Fénélonin Kirschgartenissa ja Barissa, Italiassa, Nadian roolissa Fabio Vacchin Lo stesso Mare -oopperassa. Glyndebournen festivaalilla hän esitti Zerbinettaa Richard Straussin Ariadne auf Naxos -oopperassa Vladimir Jurowskin johdolla, josta hänet palkittiin John Christie -palkinnolla. Kaudella 2014/15 hän esiintyi Badisches Staatstheater Karlsruhessa mm. Musettan roolissa La Bohème -oopperassa. Seuraavalla kaudella hänestä tuli ensemblen jäsen ja siitä lähtien hän on laulanut useita rooleja. Kaudella 2022/23 hän teki debyyttinsä Zürichin oopperassa ja esiintyi Beethovenin 9. sinfoniassa Orchestra Sinfonica Nazionale della RAI:n kanssa Torinossa

ulianaalexyuk.com

Illan kokoonpano

I-viulu
Johannes Põlda 1.konserttimestari
Taija Angervo 2.konserttimestari tp.
Liina Nuora-Loijas ***
Lea Antola
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Lotta Laaksonen
Katri Nikkanen
István Szalay
Vitali Torkkeli
Janita Oksanen tp.
Nuppu Komsi tp.
Elias Lassfolk tp.
Katariina Almgren tp.

II-viulu
Erkki Louko *tp.
Heidi Kuula **
Kimmo Tullila ***
Linda Halme
Heikki Hannikainen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Eeva-Liisa Suuronen
Anni Ylikallio
Johannes Hakulinen tp.
Saara Kangas tp.
Josefina Haikarainen tp.
Hilkka Miettunen tp.
Eevi Pietarinen tp.

Alttoviulu
Mikhail Slobodyanyuk sooloaltisti
György Balázs *
Jenny Asparro ***tp.
Kaisa Anttila
Heili Hannikainen
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Satu Kae tp.
Iina Marja-aho tp.

Sello
Simon Svoboda **tp.
Risto Rajakorpi ***tp.
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Panu Saari
Virpi Välimäki
Hannes Jämsä tp.
Matti Skyttä tp.

Kontrabasso
Oskari Hanhikoski **
Joni Armio ***
Juha Kleemola
Tuomo Kinnunen
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen
Pentti Huhtinen
Juha Krudup tp.

Huilu
Annaleena Jämsä *
Malla Vivolin **
Nina Johnson ***
Seppo Planman

Oboe
Cristian Moré Coloma *
Juha Ala **
Simeon Overbeck **
Heikki Pöyhönen ***

Klarinetti
Jarmo Hyväkkö *
Mark Reding **
Janne Pesonen ***
Reetta Näätänen

Fagotti
Aleksei Dmitriev *
Eri Ikeda **tp.
Ananta Diaz tp.
Etienne Boudreault tp.

Käyrätorvi
Aleksi Mäkimattila *
Jouni Suuronen **
Pauliina Koskela ***
Ismo Ponkala
Pasi Tiitinen
Timo Ruskeepää
Iida Ranta-Nilkku tp.
Erno Toikka tp.

Trumpetti
Xiang Guo *
Eero Kiukkonen **
Onni Pietilä ***tp.
Tapio Kilpinen
Aki Välimäki ***tp.

Pasuuna
Vygantas Silinskas *tp.
Sakari Mäkimattila **tp.
Mikhail Kapustin ***
Ivan Cheung

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Tiina Laukkanen *

Lyömäsoittimet
Harri Lehtinen ***tp.
Tuomo Oravakangas ***
Jarmo Niininen tp.
Eppu Hietalahti tp.
Tuomas Marttila
Niko Ronimus tp.
Janne Tuomi tp.
Elias Nummenmaa tp.

Harppu
Kirsti Vartiainen *
Hilda Kunnola tp.

Kosketinsoittimet
Ville Hautakangas *tp.
Hanna-Leena Savolainen *tp.

äänenjohtaja *
vuorotteleva äänenjohtaja **
varaäänenjohtaja ***
tilapäinen tp.

Mariuopolin alueella, Jaltan kylässä syntynyt Ivan Karabits (1945–2002) kuului toisen maailmansodan jälkeisen Ukrainan taidemusiikin kantaviin voimiin. Hän oli aktiivinen paitsi säveltäjänä myös opettajana, Kiovan musiikkijuhlien perustajana ja monien pianokilpailujen tuomariston puheenjohtajana. Opettajansa Boris Ljatošinskin ja muiden aikalaisten inspiroimana Karabits haki varhaiset vaikutteensa saksankielisestä euroopasta, etenkin Gustav Mahlerista ja modernismista, ja vastoin keskuskomitean virallisia suosituksia käytti monien teostensa raaka-aineina ukrainalaisia kansansävelmiä. Karabits sävelsi musiikkia lukuisiin elokuviin ja animaatioihin, sekä mm. kolme orkesterikonserttoa, kaksi pianokonserttoa, kolme sinfoniaa sekä kappaleita jazz-kokoonpanoille. Etenkin Kyiv Cameratan taiteellisena johtajana 1990-luvulla Karabits tuotti teoksia kamariorkesterille.

Neljäosainen Konserttisarja viuluille (1973) alkaa osalla Moderato, jossa viulut pallottelevat sektiolta toiselle melodioita ja kuvioita. Nämä aiheet kuullaan kuin uudesti syntyneinä toisessa osassa Andante. Musiikki hakeutuu yhä staattisemmaksi kolmannessa osassa Adagio, kunnes hiljaisuudesta puhkeava Animato vie sarjan vauhdikkaaseen päätökseensä.

Teksti: Jaani Länsiö

Kiovan konservatorion kasvatti Reinhold Gliére (1874–1956) kuuluu Ukrainan rakastetuimpiin romantikkoihin, ja oli Neuvostoliiton tunnustetuimpia säveltäjiä. Historiallisesti Gliére on toki jäänyt oppilaansa Sergei Prokofjevin varjoon; hän kun ei uhmannut konventioiden rajoja saati poliitikkojen suosituksia, ja siis vältti kaikki valtiojohtoiset vainot, jotka muuttivat useimpien aikalaistaiteilijoiden jälkimaineen sortokoneistoa uhmanneiksi toisinajattelijoiksi. Gliére sai mm. kolme Stalin-palkintoa ja kansantaiteilijan arvonimen. Nykyään hänen tunnetuimpia töitään ovat kolmas sinfonia ”Ilja Muromets” (1911) sekä konsertot harpulle (1938) ja käyrätorvelle (1951).

Konsertto koloratuurisopraanolle (1943) on nimensä mukaan teos, jossa ihmisääni ottaa virtuoosimaisen instrumentin roolin sellaisenaan – ilman laulua ohjaavaa tekstiä. Soittimellisuuden idealle uskollisesti Gliére on jättänyt myös hengitystauot solistin oman harkinnan varaan. Kahteen osaan jakautuva konsertto alkaa melankolisella, hitaasti avautuvien melodioiden Andantella ja päättyy kirkkaiden koloratuurikuvioiden Allegroon, lauluakrobatian loistokkaaseen taiturinäytökseen.

Teksti: Jaani Länsiö

Länteen vuonna 1917 muuttanut Sergei Prokofjev (1891–1953) teki uraa pianisti-säveltäjänä sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Menestys oli tiukassa, ja kun 1930-luvun lama pani koko länsimaisen talousjärjestelmän polvilleen, hän päätti palata vuonna Neuvostoliittoon. Pariisin Venäläiselle baletille syntynyt Dnjepr-joella (1932) jäi Prokofjevin viimeiseksi lännessä valmistuneeksi baletiksi. Pian kotiinpaluun jälkeen syntyvät Romeo ja Julia sekä Tuhkimo, Prokofjevin kiistatta kuuluisimmat teokset.

Prokofjev oli villinnyt pariisilaisia baletilla Tuhlaajapoika (1929), ja Dnjepr-joesta oli tarkoitus tehdä samanveroinen hitti. Prokofjev ei halunnut toistaa kaavaa, vaan hamusi yhä abstraktimpaan, lyyrisempään ja intiimimpään ilmaisuun. Tyyli osoittautui sekä kriittiseksi että kaupalliseksi flopiksi, ja näytännöt keskeytettiin vain parin esityksen jälkeen. Prokofjev uskoi musiikkiinsa loppuun saakka ja laati baletista kuusiosaisen konserttisarjan vain vuotta myöhemmin.

Yhtäältä Dnjepr-joella kertoo Sergeistä, joka palaa kotiin ensimmäisestä maailmansodasta vain huomatakseen, että hänen rakkautensa Natashaan on lakastunut. Nyt hän haluaa Olgan, jota ollaan naittamassa toiselle miehelle. Toisaalta se kertoo Prokofejvin synnyinseuduista ja 2500 kilometrin mittaisesta Ukrainan päävaltimosta.

Teksti: Jaani Länsiö

Vastavalmistunut Sergei Prokofjev matkusti vuonna 1914 ensimmäistä kertaa Pietarista ulkomaille, Lontooseen. Siellä hän tapasi Sergei Djagilevin, jonka perustama Venäläinen baletti oli noussut Eurooppaa kiertäväksi sensaatioksi Igor Stravinskyn Tulilinnulla, Petruškalla ja Kevätuhrilla.  Djagilev haistoi nuoren säveltäjän potentiaalin ja tilasi tältä Stravinskyn lyyrisyyttä tai barbaarisuutta mukailevan baletin venäläiseen myyttiin. Prokofjev valitsi – tietenkin – barbarismin.

Baletti Ala ja Lolli perustui hyvän ja pahan taisteluun. Aurinkojumala Veles ja hirviö Chuzbog selvittävät välejään Venäjän aroilla, muinaisen skyyttiläisheimon mailla. Aihe ei kelvannut Djagileville; juoni oli tylsä ja teennäinen, eikä musiikin luonnoksetkaan herättäneet kiinnostusta. Baletin sijasta Prokofjev työsti valmiiksi ehtineestä musiikista orkesterirunoelman Skyyttiläinen sarja (1915).

Skyyttiläinen sarja manaa muinaiset rituaalit eläväksi konserttisaliin. Ensiosa johdattaa kuulijat aurinkojumalan kaoottiseen loitsujuhlaan, keskelle ihmisten ja henkien hypnoottista tanssia. Toisessa osassa seitsemän hirviötä tanssii skyyttiläisten tehdessä uhrauksia Velesin tyttärelle, Alalle. Yö-osassa kuun tyttäret laskeutuvat lohduttamaan pahan runtelemaa Alaa. Päätösosassa pimeät voimat pakenevat ja auringonsäteet jäävät viimeisinä soimaan.

Teksti: Jaani Länsiö