Kaukainen valo

Santtu-Matias Rouvalin ja Tampere Filharmonian yhteinen 10 vuoden taival huipentuu kevääseen 2023. Rouvali on kuvaillut Tampere Filharmoniaa omalla kapellimestariurallaan tärkeäksi orkesteriksi ja suhdettaan sen muusikoihin läheisiksi.

Esimerkiksi Rouvalin ja Tampere Filharmonian levytykset viulisti Baiba Skriden kanssa Nielsenin, Sibeliuksen, Bernsteinin, Korngoldin ja Rózsan viulukonsertoista ovat keränneet runsaasti kiitosta. Levytyksellä syksyltä 2018 orkesteri juhlisti Leonard Bernsteinin 100-vuotisjuhlaa West Side Story -musikaalista tutuilla teemoilla. Rouvalin johdolla orkesteri on vieraillut Japanissa ja Ranskassa sekä soittanut kolme areenakonserttia yhden suomirockin ikonin, Eppu Normaalin, kanssa.

Maailman kysytyimpiin kapellimestareihin kuuluva Rouvali aloitti kaudella 2021/22 Lontoon Philharmonia-orkesterin ylikapellimestarina ja jatkoi työtään Göteborgin sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina. Hän sai äskettäin erinomaisen vastaanoton johdettuaan New Yorkin filharmonikkoja kahden viikon ajan.

Tampere Filharmonian teemasäveltäjä kaudella 2022/23 on Richard Strauss. Rouvali on kertonut olevansa Straussin musiikin ystävä muun muassa säveltäjän teosten monimuotoisuuden ja teemojen kerroksellisuuden takia. Keväällä hän johtaa Straussin kuudesta konserttikaudella esitettävästä teoksesta kolme: Don Quijote kuullaan tammikuussa kahdesti, ja uljaan kautensa Tampere Filharmoniassa Rouvali päättää lauantaina 27.5. Näin puhui Zarathustran ja Sankarin elämän sävelin.

Israelilainen viulisti Vadim Gluzman (s. 1973) kuuluu aikamme huipputaiteilijoihin.

Hän on esiintynyt niin Berliinin filharmonikkojen, Bostonin sinfoniaorkesterin, Lontoon sinfoniaorkesterin kuin Kuninkaallisen Concertgebouw-orkesterin solistina ja työskentelee mm. kapellimestarien Riccardo Chailly, Christoph von Dohnányi, Santtu-Matias Rouvali ja Tugan Sokhiev kanssa.

Gluzman on kantaesittänyt useiden nykysäveltäjien, esimerkiksi Sofia Gubaidulinan ja Giya Kanchelin, Moritz Eggertin, Elena Firsovan, Lera Auerbachin ja Pēteris Vasksin, teoksia. Parhaillaan hän työstää Erkki-Sven Tüürin viulukonserton kantaesitystä.

Gluzman levyttää BIS-levymerkille. Klassisen musiikin julkaisuista Diapason, Gramophone ja Classica ovat huomioineet hänen levytyksiään tunnustuspalkinnoilla. Lisäksi The Strad, BBC Music Magazine ja ClassicFM ovat valinneet Gluzmanin äänitteitä kuukauden levyikseen.

Gluzman toimii residenssitaiteilijana amerikkalaisessa Peabody-konservatoriossa Baltimoressa, jossa hän opettaa tulevia viulistilupauksia.

Vadim Gluzman soittaa Stradivarin 1690 ”Leopold Auer” -viululla. Näin hän on kuvaillut soitintaan: ”Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka ihana tämä instrumentti on. Se saa minut ylittämään itseni. Kun ensimmäisen kerran otin viulun käteeni ja aloin soittaa, ymmärsin, että elämäni oli muuttunut.”

Latvialainen Pēteris Vasks (s. 1946) kuuluu aikamme merkittävimpiin säveltäjiin. Modernistina aloittaneen Vasksin tyyli muuttui radikaalisti 1980-luvun aikana kohti mystiikkaa ja niin sanottua pyhää minimalismia, jonka tunnetuin säveltäjä lienee virolainen Arvo Pärt. Vasksin hengellissävytteisiä teoksia pidetään vastustamattomana osoituksena uuden musiikin kyvystä koskettaa järjen lisäksi yhä myös tunteiden syvimpiä kerroksia. ”Nykyajan ihmisiltä puuttuvat uskomukset, rakkaus ja ihanteet”, Vasks on sanonut. ”Hengellinen ulottuvuus on hävinnyt. Minun tarkoitukseni on ruokkia sielua, ja tätä saarnaan teoksissani.” Etenkin hänen kuoromusiikkinsa nauttii suurta arvostusta.

Vasksin nuoruusajat viulistina ja kontrabasistina ovat varmasti vaikuttaneet hänen intoonsa kirjoittaa musiikkia jousille ja jousiorkesterille, ja etenkin maanmiehensä, viulisti Gidon Kremerin, avulla hänen teoksensa ovat levinneet kaikkialle maailmaan. Viulukonsertto Tālā gaisma (Kaukainen valo, 1996/1997) syntyi Vasksin luettua Kremerin muistelmateoksen Kindheitsplitter (Katkelmia lapsuudesta) ja huomattuaan, että he kävivät samaa koulua. ”Olemme silti tutustuneet vasta musiikin kautta”, Vasks on sanonut. ”Kaukainen valo on nostalgiaa traagisella pohjavireellä: lapsuusmuistoja, mutta myös kimmeltäviä tähtiä miljoonien vuosien päässä.”

Vasksille tyypillisesti teos matkustaa murheen ytimeen ja lohtua kohti, ja vaikka perinteisten sävellajien rajat onkin häivytetty, musiikin mollivoittoisuus on läsnä jokaisessa taitteessa. Noin puolituntinen konsertto kietoutuu kolmen soolokadenssin ympärille. Ensimmäinen on valituslaulu, toinen kansantanssillinen ja kolmas kaoottinen, äkkipikainen, virtuoosinen sekamelska, joka loppuu pirulliseen tanssiin. Päätösosa muistelee ensiosan haikeutta pitkän matkan karaisemilla korvilla.

Teksti: Jaani Länsiö

Dmitri Šostakovitš (1906–1975) oli jo nuorena noussut Neuvostoliiton suosituimmaksi säveltäjäksi paitsi musiikillisesti myös ideologisesti voimakkailla teoksillaan. Vuonna 1936 ura törmäsi seinään, kun Lady Macbeth -oopperan pessimistisestä ja eroottisesta kuvastosta loukkaantunut Stalin siivosi kaikki hänen teoksensa konsertti- ja oopperatalojen ohjelmista epäisänmaallisena rienauksena. Neljännen sinfonian kantaesitys peruttiin vain päivien varoituksella. Vuotta myöhemmin syntynyt viides sinfonia haluttiin kuulla säveltäjän julkisena anteeksipyyntönä ja rakkauskirjeenä neuvostoelämän auvolle.

Šostakovitšin maine aatteenmiehenä vankistui ja pysyi muuttumattomana hänen kuolemaansa saakka – hän oli vuonna 1960 liittynyt jopa kommunistisen puolueen jäseneksi – mutta vuonna 1979 ilmestynyt muistelmateos käänsi kaiken päälaelleen: haudan suojista suunsa puhtaaksi puhunut säveltäjä paljastui alistetuksi pelinappulaksi, jonka järjestelmää ylistävät riemuveisut olivatkin sarkasmia, rivien välistä viiltävää kritiikkiä. Toimittaja Solomon Volkovin kirjoittamien muistelmien autenttisuudesta ja Šostakovitšin ristiriitaisista lausunnoista on väännetty peistä tutkijapiireissä näihin päiviin saakka.

Sinfoniaa nro 7 (1942) on syntymästään saakka kuunneltu poliittisena kannanottona puolin ja toisin. Teoksen kantaesitys ja radiointi maaliskuussa 1942 nykyisessä Samarassa oli suurmenestys, ja kaksi viikkoa myöhemmin sitä juhlittiin myös Moskovassa. Teoksen partituuri salakuljetettiin mikrofilmillä Teheranin kautta länteen. Kesän aikana sinfonia oli kuultu kahdesti Lontoossa ja radioitu New Yorkista ympäri Yhdysvaltoja, vaikka sekä kriitikoiden että säveltäjäkollegoiden suhtautuminen teokseen oli vähintäänkin ristiriitainen. Heinäkuussa 1942 säveltäjän kasvot koristivat jopa Time-lehden kantta.

Teos osui poliittisesti oikeaan rakoon. Se kuvasi saarretun Leningradin kärsimystä ja neuvostojoukkojen urheutta Hitleriä vastaan, ja liittoutuneet pitivät yhtä kaikilla rintamilla: sillä välin, kun yli miljoona leningradilaista nääntyi nälkään ja tauteihin, amerikkalaiset istuivat solidaarisuuden osoituksena konserteissa nautiskelemassa sotaponnistuksista kertovasta musiikista. Vuoden aikana Leningrad-sinfonia esitettiin yli 60 kertaa yksin USA:ssa. Maailmansodan muututtua kylmäksi myös sinfonian suosio lännessä romahti.

On totta, että yli 80-minuuttinen sinfonia voi kuulostaa lähes 900 päivää kestäneen piirityksen vertaukselta ja että ensiosan vaivihkaa hallitsemattomaksi paisuva ”hyökkäysteema” tuntuu tavoittavan yhä sietämättömämmäksi käyvän pakokauhun. Tosiasiassa Šostakovitš oli kirjoittanut sinfoniansa pitkälle valmiiksi ennen piirityksen alkua, ja ”hyökkäysteemakin” on oikeastaan lainaus Franz Lehárin Iloisen lesken aariasta Löydät minut Maximista, joka alkaa sanoilla ”Oi isänmaa, tuotat minulle päivittäistä harmia ja tuskaa.”

”Ajattelin vallan muita ihmisyyden vihollisia säveltäessäni tätä teemaa”, säveltäjä kertoo Volkovin kirjassa. ”Fasismi on minusta tietenkin inhottavaa. Mutta ei vain saksalainen, vaan mikä tahansa fasismi. En ole sitä vastaan, että seitsemättä sinfoniaa kutsutaan Leningrad-sinfoniaksi. Mutta se ei kerro piiritetystä Leningradista; se kertoo Stalinin tuhoamasta Leningradista. Hitler antoi enää viimeisen silauksen.”

Neljäosainen sinfonia alkaa lähes puolituntisella Allegrolla, jonka ydin rakentuu Ravelin Boléroa muistuttavalle ”hyökkäysteemalle”. Toinen osa on jaksamisen äärirajoilla liikkuva ilmentymä sinfonisesta scherzosta, kolmas osa iltahämärässä uinuvan Leningradin kuvaus. Päätösosa henkii pessimististä taistelutahtoa, joskin toivonpilkahduksen väläyttävän lopun voi kuulla vähintäänkin symbolisena nyrkin heilautuksena parempien aikojen puolesta.

Teksti: Jaani Länsiö

I-viulu
Johannes Pölda 1.konserttimestari
Lotta Laaksonen 2. konserttimestari tp.
Pablo Martin Acevedo 3.konserttimestari tp.
Lea Antola
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Katri Nikkanen
Jaakko Nordman
István Szalay
Kati Tuominen-Heroja
Maksym Filatov tp.
Maria Garcia Escudero tp.
Josefina Haikarainen tp.
Maano Männi tp.

II-viulu
Heidi Kuula **
Hanna Parviainen ***
Linda Halme
Riitta Hallila
Heikki Hannikainen
Elina Kilpinen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Kristine Lilientale-Birzniece
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi
Sanna Tullila
Anni Ylikallio
Beata Kavander tp.
Silva Koskela tp.

Alttoviulu
Mikhail Slobodjaniuk sooloaltisti
György Balázs *
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Anni Tiainen-Hammo
Satu Kae tp.
Pia Kukkonen tp.
Iina Marja-aho tp.
Grigory Tsyganov tp.

Sello
Kalle-Pekka Koponen soolosellisti
Sirja Nironen *tp.
Virpi Välimäki ***tp.
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Elina Rouvali
Stergios Theodoridis tp.
Hannes Jämsä tp.

Kontrabasso
Jarkko Uimonen *
Joni Armio ***
Luukas Jokisipilä ***tp.
Juha Kleemola
Pentti Huhtinen
Tuomo Kinnunen
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen

Huilu
Annaleena Jämsä *
Malla Vivolin **
Seppo Planman

Oboe
Inoko Isobe *tp.
Dimas Ruiz Santos **tp.
Antti Sakari Turtiainen ***tp.

Klarinetti
Jarmo Hyväkkö *
Janne Pesonen ***
Laure Paris tp.
Kristjan Parts tp.

Fagotti
Aleksei Dmitriev *
Aleksandr Veryukhanov **
Jarmo Korhonen***tp.

Käyrätorvi
Aleksi Mäkimattila *
Jouni Suuronen **
Pauliina Koskela ***
Ismo Ponkala
Pasi Tiitinen
Timo Ruskeepää
Jonathan Nikkinen tp.
Sam Parkkonen tp.

Trumpetti
Xiang Guo *
Eero Kiukkonen**
Aki Välimäki ***
Tapio Kilpinen
Sami Siikala tp.
Jere-Pekka Laitinen tp.

Pasuuna
Antti Hirvonen *
Vygantas Silinskas **
Mikhail Kapustin ***
Frederick Cawte tp.
Jon Roskilly tp.
Teemu Salmi tp.

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Tiina Laukkanen *

Lyömäsoittimet
Jyri Kurri *
Tuomo Oravakangas ***
Harri Lehtinen tp.
Eppu Hietalahti tp.
Niko Ronimus tp.
Janne Tuomi tp.

Harppu
Kirsti Vartiainen *
Olga Benito Ramirez tp.

Kosketinsoittimet
Ville Hautakangas *tp.

äänenjohtaja *
vuorotteleva äänenjohtaja **
varaäänenjohtaja ***
tilapäinen tp.