Kauden avaus: Titaani

Matthew Hallsin toinen kausi Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana alkoi elokuussa perinteikkäällä Puistokonsertilla. Kausi jatkuu kymmenellä konsertilla, joista viisi esitetään syyskaudella. Kauden 2024/25 aikana hänet nähdään myös Atlanta Symphony Orchestran, SWR Symphonieorchesterin, Tonkünstler-Orchesterin, Royal Liverpool Philharmonic Orchestran, Orchestre national de Belgique’in ja The Warsaw Philharmonicin vierailevana kapellimestarina.

Halls on Tampere Filharmonian kahdestoista ylikapellimestari. Aloittaessaan tehtävässään hän kertoi olevansa ylpeä, kun saa toimia ylikapellimestarina kaupungissa, jossa kulttuuria ja taide-elämää todella arvostetaan. Halls on tullut tunnetuksi alun perin etenkin vanhan musiikin tulkitsijana. Hän oli yksi ensimmäisistä vierailevista kapellimestareista Nikolaus Harnoncourtin Concentus Musicus Wienin johtajana. Hallsin levytyksiin lukeutuvat mm. Bachin cembalokonsertot, Händelin Parnasso in Festan ensilevytys sekä Bachin pääsiäis- ja ylösnousemusoratoriot.

Lue lisää: askonasholt.com/artist/matthew-halls

Kriitikkojen ylistämä sellisti Maximilian Hornung vieraili Helsingin kaupunginorkesterissa tammikuussa 2024 ja debytoi nyt Tampere Filharmonian solistina. Häntä on kuvailtu teknisesti suvereeniksi soittajaksi ja taiturimaiseksi tulkitsijaksi.

Hornungista tuli vuonna 2009 vain 23-vuotiaana Baijerin radion sinfoniaorkesterin soolosellisti. Vuodesta 2013 lähtien hän on rakentanut uraansa vapaana taiteilijana ja samalla vakiinnuttanut asemansa sukupolvensa johtavana sellistinä. Hän esiintyy säännöllisesti solistina tunnetuissa orkestereissa arvostettujen kapellimestareiden kanssa ja musiikkifestivaaleilla eri puolilla maailmaa. Hornung soittaa aktiivisesti myös erilaisissa kamarimusiikkikokoonpanoissa. Hänen vaikuttava ja palkintoja saanut diskografiansa sisältää soolokonserttoja sekä kamarimusiikkia. Keväästä 2022 lähtien hän on toiminut Traunsteiner Sommerkonzerte -festivaalin taiteellisena johtajana.

Lue lisää: en.karstenwitt.com/artist/maximilian-hornung

I-viulu
Johannes Põlda 1.konserttimestari
Anna-Leena Haikola 1.konserttimestari tp.
Maria Itkonen 3. konserttimestari
Riikka Marttila *
Liina Nuora-Loijas ***
Lea Antola
Tatevik Ayazyan
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Lotta Laaksonen
Katri Nikkanen
Ivi Ots
István Szalay
Kati Tuominen-Heroja
Janita Oksanen tp.

II-viulu
Erkki Louko *tp.
Heidi Kuula **
Kimmo Tullila ***
Riitta Hallila
Linda Halme
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi
Anni Ylikallio
Eemil Ansamäki tp.
Zofia Trybus tp.
Josefina Haikarainen tp.
Saara Kangas tp.
Maksym Filatov tp.
Eevi Hannonen tp.

Alttoviulu
Mikhail Slobodyanyuk sooloaltisti
György Balázs *
Kaisa Anttila
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Satu Kae tp.
Iina Marja-aho tp.
Aino Tiala tp.
Martta Kunnola tp.
Ingrid Odé tp.

Sello
Kalle-Pekka Koponen soolosell
Simon Svoboda **tp.
Risto Rajakorpi ***tp.
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Panu Saari
Virpi Välimäki
Hannes Jämsä tp.

Kontrabasso
Jarkko Uimonen *
Oskari Hanhikoski **
Joni Armio ***
Juha Kleemola
Pentti Huhtinen
Tuomo Kinnunen
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen

Huilu
Annaleena Jämsä *
Nina Johnson ***
Sara Antikainen tp.
Janette Leván tp.

Oboe
Cristian Moré Coloma *
Juha Ala **
Simeon Overbeck **
Heikki Pöyhönen ***

Klarinetti
Jarmo Hyväkkö *
Mark Reding **
Janne Pesonen ***
Laure Paris tp.

Fagotti
Aleksei Dmitriev *
Eri Ikeda **tp.
Ananta Diaz tp.

Käyrätorvi
Aleksi Mäkimattila *
Pauliina Koskela ***
Ismo Ponkala
Pasi Tiitinen
Timo Ruskeepää
Hannes Kaukoranta tp.
Jonathan Nikkinen tp.

Trumpetti
Xiang Guo *
Eero Kiukkonen **
Onni Pietilä ***tp.
Tapio Kilpinen
Alessandro Chiavetta tp.

Pasuuna
Vygantas Silinskas *tp.
Sakari Mäkimattila **tp.
Mikhail Kapustin ***
Ivan Cheung

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Tiina Laukkanen *

Lyömäsoittimet
Jyri Kurri *
Tuomo Oravakangas ***
Eppu Hietalahti tp.
Jarmo Niininen tp.
Elias Nummenmaa tp.

Harppu
Kirsti Vartiainen *
Maaria Pulakka*tp.

Kosketinsoittimet
Ville Hautakangas *tp.

äänenjohtaja *
vuorotteleva äänenjohtaja **
varaäänenjohtaja ***
tilapäinen tp.

Vuoden 1910 tienoilla Jean Sibelius (1865–1957) kahlasi syvissä vesissä. Vakavia sairasteluita seurannut eksistentiaalinen ahdistus, alkoholin vaihtuminen vesilinjalle ja maailmalta kantautuneet tyylivirtaukset horjuttivat yhdellä kertaa sekä elämän että sävellysten harmonioita. Esimerkiksi Voces Intimae (1909), neljäs sinfonia (1911) ja Luonnotar (1913) sukeltavat kohti sisäisiä syvyyksiä, kauas pintapuolisten tarinoiden tuolle puolen.

Aallottaret (1914) kuuluu samaan sukuun, vaikka onkin edellisiä tyyntyneempi. Teos syntyi tilausteoksena Yhdysvaltain Connecticutin Norfolkissa pidetyille musiikkijuhlille, jossa hän johtaisi sen itse. Aallottaret valmistui jo Suomessa, mutta koska Sibelius oli merimatkallaan kokenut valtameren todellisen luonteen, hän joutui korjailemaan sitä vielä Yhdysvalloissa. Sibeliuksen teoksissa oli jo aiemmin kuultu ranskalaisen impressionismin piirteitä, mutta Aallottarissa hän kohotti utuisen maalauksellisuuden koko teoksen musiikilliseksi johtotähdeksi. Pirskahtelevat puhallinsoolot, matalikossa möyrivä bassomatto ja yhä voimakkaammaksi kohoavat mainingit upottavat syleilyynsä kuin valtavien vesimassojen vastaanpanematon voima.

Teksti: Jaani Länsiö

Ranskalainen Henri Dutilleux (1916–2013) oli 1900-luvun jälkipuolen merkittävimpiä ranskalaissäveltäjiä. Toisin kuin monet aikalaisensa, hän jatkoi Ravelin ja Debussyn impressionistisissa jalanjäljissä ja vierasti esimerkiksi Pierre Boulezin ja Olivier Messiaenin ankaraa modernismia. Pitkästä iästä huolimatta Dutilleux’n tuotanto jäi lopulta suppeaksi; sävellystyönsä ohella hän työskenteli lehtorina, Ranskan radion musiikkipäällikkönä ja johti useita kuoroja. Hän myös tuhosi teosluettelostaan kaikki ennen vuotta 1948 syntyneet sävellykset, jotka eivät enää vastanneet hänen kirkastuneita ihanteitaan.

Dutilleux’n tärkein teos Tout on monde lointain… (1967–1970) valmistui mestarisellisti Mstislav Rostropovitšin tilauksesta Washingtonin kansallisorkesterille. Vaikka partituuri tai teoksen nimi eivät vihjaa sen olevan konsertto, teos on tyylipuhdas solistiteos ja vieläpä aivan poikkeuksellisen virtuoosinen taidonnäyte, joka vie esittäjänsä sekä henkiset että fyysiset voimavarat äärimmäisyyksien rajoille – kuten ehkä nimestäkin (Koko kaukainen maailma) voi päätellä.

Teoksen jokainen osa viittaa Charles Baudelairen (1821–1867) katkelmiin runokokoelmasta Pahan kukat (1857). Lauseet eivät ole kuunteluohjeita saati sanallistettua musiikkia, vaan ne johdattavat mielleyhtymiin ja osien tunnelmaan symbolistisesti. Teos kutsuu unimaailmaan heti alussa sellon soolokadenssilla, joka vähitellen houkuttelee myös orkesterin mukaansa harhojen ja hämärän rajamaille. Toinen osa Regard (Katse) on hidas osa. Konserton scherzo on nimeltään Houles (Aallot), joka johtaa suoraan toiseen hitaaseen osaan Peilit. Päätösosan Hymni toteaa Baudelairea mukaillen: ”Pidä unelmasi! Viisailla ei ole niin kauniita kuin hulluilla!”

Teksti: Jaani Länsiö

Gustav Mahler (1860–1911) sävelsi sinfoniansa aina tavalla tai toisella tarinalliselle pohjalle. Koska hän usein salaili innoituksensa, tarinoita on pitänyt kaivella esimerkiksi melodisista yhteyksistä tai kirjeenvaihdosta – toisinaan jopa huhupuheita on käytetty ulkomusiikillisuuden todisteina. Sinfonioista toinen, kolmas ja neljäs viittaavat jokainen vanhaan kansallisrunojen kokoelmaan Des Knaben Wunderhorn. Mahler sävelsi sen teksteihin yli 20 laulua, joita hän lainaa sinfonioissaan. Kuudetta, seitsemättä ja yhdeksättä sinfoniaa on taas pidetty omaelämäkerrallisina, mutta näitäkään väitteitä Mahler itse ei koskaan vahvistanut.

Ensimmäisen sinfonian (1888/1896) ulkomusiikilliset viittaukset ovat perua teoksen monipolvisesta syntyhistoriasta. Teos syntyi alun perin viisiosaisena sinfonisena runona, jonka tarina perustui kirjailija Jean Paulin jättimäiseen romaaniin Titaani (1803). Teoksen jokaisella osalla oli kuvaileva otsikko, joiden alle Mahler laati yksityiskohtaiset selitykset. Kahdeksan vuoden ja usean korjauskierroksen jälkeen teos sai lopullisen muotonsa neljäosaisena sinfoniana, ja samalla katosivat kaikki kirjalliset höysteet lisänimeä myöten.

Kaikesta huolimatta musiikki vihjailee Jean Paulin Titaanin elämään sekä luontoretkeilyyn Beethovenin Pastoraalisinfonian hengessä, ja vilisee lainauksia Mahlerin laulusarjasta Vaeltavan kisällin lauluja. Ensiosa herää aamuhämärään luonnonhelmassa, toinen osa vie maalaistansseihin. Kolmas syntyi alun perin Moritz von Schwindin Metsästäjän hautajaiset -reliefin inspiroimana – lastenloru Jaakko-kulta on muuttunut surumarssiksi. Neljäs osa on laajin ja dramaattisin, kenties sinfonisen luontomatkan huipentava taivallus syvältä helvetistä kohti valoisaa paratiisia – jos sen niin haluaa tulkita.

Teksti: Jaani Länsiö