Itsenäisyyspäivän konsertti

Matthew Hallsin toinen kausi Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana alkoi elokuussa perinteikkäällä Puistokonsertilla. Kauden 2024/25 aikana Halls johtaa Tampereella kymmenen konserttia, joista syksyllä viisi. Lisäksi hänet nähdään myös Atlanta Symphony Orchestran, SWR Symphonieorchesterin, Tonkünstler-Orchesterin, Royal Liverpool Philharmonic Orchestran, Orchestre national de Belgique’in ja The Warsaw Philharmonicin vierailevana kapellimestarina. Halls on Tampere Filharmonian kahdestoista ylikapellimestari. Aloittaessaan tehtävässään hän kertoi olevansa ylpeä, kun saa toimia ylikapellimestarina kaupungissa, jossa kulttuuria ja taideelämää todella arvostetaan. Halls on tullut tunnetuksi alun perin etenkin vanhan musiikin tulkitsijana. Hän oli yksi ensimmäisistä vierailevista kapellimestareista Nikolaus Harnoncourtin Concentus Musicus Wienin johtajana. Hallsin levytyksiin lukeutuvat mm. Bachin cembalokonsertot, Händelin Parnasso in Festan ensilevytys sekä Bachin pääsiäis- ja ylösnousemusoratoriot.

askonasholt.com/artist/matthew-halls

Helena Juntunen on yksi Suomen häikäisevimmistä kansainvälisen uran luoneista sopraanoista. Suomessa ura avautui laulukilpailuvoitoista, joista merkittävin Lappeenrannan laulukilpailun naisten sarjan voitto 2002. Karita Mattila -palkinnon hän sai 2006. Helena aloitti lauluopinnot 15-vuotiaana Oulun konservatoriossa ja valmistui musiikin maisteriksi SibeliusAkatemiasta. Juntunen teki ammatillisen läpimurtonsa Margaretan roolissa Gounodin Faustissa Savonlinnan oopperajuhlilla 2002, mikä toi useita kutsuja Euroopan oopperataloihin. 2003 hän teki myös merkittävät konserttidebyytit New Yorkin Carnegie Hallissa ja Tokiossa. Suomen kansallisoopperassa Juntunen on esiintynyt säännöllisesti vuodesta 1999 lähtien. Hänen viimeisimpiä oopperadebyyttejään maailmalla ovat kreivitär Almaviva (Figaron häät) ja Donna Elvira (Don Giovanni) Lyonin kansallisoopperassa, Mimi (La Boheme) Göteborgin oopperassa ja Marietta (Die tote Stadt). Paminan rooli Mozartin Taikahuilussa on Juntuselle erityinen, ja hän on esittänyt sitä vuodesta 2008 lähtien useasti. Viimeisimpiä konserttiesiintymisiä ovat Sibeliuksen Luonnotar Sydneyssä ja Lontoossa, sekä Mendelssohnin Kesäyön unelma Luzernin festivaalilla. Hän on myös laulanut Unsuk Chinin snagS&Snarls Stavangerissa, Helsingissä ja Lontoossa.

helenajuntunen.com

Illan kokoonpano

I-viulu
Johannes Põlda 1.konserttimestari
Maano Männi 2.konserttimestari tp.
Liina Nuora-Loijas ***
Lea Antola
Tatevik Ayazyan
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Lotta Laaksonen
Katri Nikkanen
István Szalay
Vitali Torkkeli
Kati Tuominen-Heroja
Jaakko Nordman

II-viulu
Erkki Louko *tp.
Heidi Kuula **
Kimmo Tullila ***
Riitta Hallila
Linda Halme
Heikki Hannikainen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Kristine Lilientale-Birzniece
Pirjo Tulisalmi
Saara Kangas tp.
Josefina Haikarainen tp.
Silva Koskela tp.

Alttoviulu
Mikhail Slobodyanyuk sooloaltisti
Monica Jensen ***tp.
Kaisa Anttila
Heili Hannikainen
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Satu Kae tp.
Iina Marja-aho tp.

Sello
Kalle-Pekka Koponen soolosellisti
Simon Svoboda **tp.
Risto Rajakorpi ***tp.
Reinis Birznieks
Maija Juuti
Sampo Liukko
Panu Saari
Virpi Välimäki

Kontrabasso
Oskari Hanhikoski **
Joni Armio ***
Tuomo Kinnunen
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen
Pentti Huhtinen

Huilu
Annaleena Jämsä *
Malla Vivolin **
Nina Johnson ***

Oboe
Juha Ala **
Simeon Overbeck **
Heikki Pöyhönen ***

Klarinetti
Jarmo Hyväkkö *
Mark Reding **
Janne Pesonen ***

Fagotti
Aleksei Dmitriev *
Eri Ikeda **tp.
Sarah Tako ***

Käyrätorvi
Jouni Suuronen **
Ismo Ponkala
Pasi Tiitinen
Timo Ruskeepää

Trumpetti
Eero Kiukkonen **
Onni Pietilä ***tp.
Tapio Kilpinen

Pasuuna
Vygantas Silinskas *tp.
Sakari Mäkimattila **tp.
Ivan Cheung

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Tiina Laukkanen *

Lyömäsoittimet
Jyri Kurri *
Harri Lehtinen ***tp.
Tuomo Oravakangas ***

Harppu
Kirsti Vartiainen *

Kosketinsoittimet
Ville Hautakangas *tp.

äänenjohtaja *
vuorotteleva äänenjohtaja **
varaäänenjohtaja ***
tilapäinen tp.

Fredric Paciuksen (1809–1891) säveltämä ja Paavo Cajanderin (1846–1913) suomentama Maammelaulu sai nykymuotonsa vuosikymmenten saatossa. Sen tarina alkoi vuonna 1846, kun J.L Runeberg kirjoitti runon Vårt Land. Runebergin runoon tarttuivat heti useat säveltäjät, ensimmäisenä F.A. Ehrström, ja pian myös Runeberg itse laati runolleen melodian. Sävelmät eivät vakuuttaneet. Käännyttiin suuren Paciuksen puoleen, jotta runoa voitiin laulaa ylioppilaiden Floran päivän juhlassa. Paciukselta kului työhön tuskin päivääkään. Virallisesti Maamme kuultiin ensi kertaa 13.5.1848 Helsingin Kumtähden kentällä, mutta kulkue lauloi sitä tiettävästi jo Pitkälläsillalla. Runon suomentamisessa kesti kauemmin. Ensimmäisen käännöksen keväällä 1848 laati tuntemattomaksi jäänyt kirjoittaja, jonka tuotos julkaistiin Suometarlehdessä: ”Isäni maa, isäni maa / rakas waikk’ nuorukka! // Tott’ Kalewala muistetaan / ja Suomess’ aina lauletaan / ett’ oma maa on mansikka / mut muu on mustikka.” Lopulta käännös työtä varten perustettiin vuonna 1867 Julius Krohnin johtama komitea, jonka tulosta Paavo Cajander vielä vuonna 1889 viilasi.

Teksti: Jaani Länsiö

Jean Sibelius (1865–1957) oli hiljattain palannut tutkimusmatkaltaan Karjalasta, kun häneltä tilattiin näytelmämusiikki Viipurilaisen osakunnan varainkeruujuhlaan. Sibelius laati Viipurin historiaa esittäviä kuvaelmia säestäneen Kareliamusiikin, joka päättyi Maammelauluun. Kymmenen päivää myö hemmin, marraskuun 21. päivänä 1893 Sibelius johti Helsingin filharmonisen seuran populaarikonsertissa Kareliasta laatimansa lyhennelmän, nykyisen Kareliasarjan. Kaukaisista fanfaariaiheista marssiksi kiihtyvä Intermezzo kuvasi alunperin Liettuan herttua Narimontia veronkannossa Käkisalmen läänissä. Tunnelmallisessa Balladissa Kaarle Knuutinpoika vaeltelee Viipurin linnassa, kun taas energinen Alla marcia johdattaa sotapäällikkö Pontius de la Gardien Käkisalmen edustalle.

Teksti: Jaani Länsiö

Toivo Kuula (1883–1918) lukeutuu suomalaisen musiikin traagisiin tapauksiin. Kuula oli kosmopoliittinen säveltäjä, joka toi suomalaiseen laulumelodiikkaan kaikuja Ranskasta, jonne hän matkusti vuonna 1908 Italian ja Saksan kautta. Pariisissa hän kuuli ”uusia, ihania, ihmeellisiä motiiveja, joissa puhuu palavat ja leimuavat tunteet.” Suomeen palattuaan Kuula teki kovaa nousukiitoa, kunnes kaikki päättyi hämärissä olosuhteissa. Kuula kuoli sisällissodan jälkipoltteissa Viipurin Seurahuoneen pihalla surmanlaukaukseen. Alunperin pianolle ja lauluäänelle valmistunutta Suuteloa (1907) Aarni Koudan tekstiin pidetään Kuulan ensimmäisenä merkittävänä yksinlauluna. Siinä ei vielä kuulu maailman miehen melodiikkaa, mutta sen kiihko, draama ja kromatiikan välähdykset kielivät suuresta lahjakkuudesta. Orkesterisovituksen on tehnyt kapellimestari Kaapo Ijas (s. 1988).

Teksti: Jaani Länsiö

J. L. Runebergin runoon syntynyt Flickan kom ifrån sin älsklings möte (1901) kuuluu Sibeliuksen rakastetuimpiin teoksiin. Alku ja välisoittojen suurellisuudella hän tavoittaa nuoren neitokaisen rakkauden, jonka huuma valaa koko kehon voittamat tomuuden tunteilla – kunnes karu todellisuus lyö silmille: mies onkin petollinen. Orkesterisovituksen on tehnyt kapellimestari Jussi Jalas (1908–1985).

Teksti: Jaani Länsiö

Väinö Raitio (1891–1945) oli ensimmäisiä suomalaisia modernisteja Uuno Klamin ja Aarre Merikannon rinnalla. Raition tuotteliain kausi alkoi 1920luvulla, kun hän sävelsi ranskalaistyylisiä orkesterirunoja. Valitettavasti suomalaisyleisö ei ollut valmis, ja Raitio joutui muuttamaan tyyliään 1930luvulla. Siitä huolimatta hän ei enää onnistunut voittamaan kriitikoita saati yleisöä puolelleen. Raition esitetyin, hänen elinaikanaan ainoa julkaistu sävellyksensä Joutsenet (1919) sijoittuu tyylikausien rajalle. Aihepiiri ja melodiat hakeutuvat yhä Musorgskin ja RimskiKorsakovin innoittamaan myöhäis romantiikkaan, mutta orkesterivärit tähyilevät jo skrjabinilaiseen varhaismodernismiin. Teos pohjautuu ainakin viitteellisesti Otto Mannisen kirjoittamaan runoon (1905), joka maalailee majesteettista kohtausta loppukesän aamuauringossa: rauhalliset, salaperäiset olennot lipuvat lumpeenlehtien lomitse järven pinnalla, nousevat verkkaisesti siivilleen ja lentävät aaltojen yli kohti taivaanrantaa.

Teksti: Jaani Länsiö

Kuula sävelsi Eino Leinon runon (1903) tulevalle vaimolleen, sopraano Alma Silventoiselle heidän oleskellessaan Pariisissa. Alunperin pianolle ja lauluäänelle syntynyt teos kasvoi suuria tunteita ja kuohuvaa tragediaa sinkoilevaksi orkesteri runoelmaksi pariskunnan palattua vuonna 1910 Ouluun, jossa Kuula johti teoksen kantaesityksen joulukuussa.

Teksti: Jaani Länsiö

Vuonna 1903 Helsingissä esitetty Arvid Järnefeltin näytelmä Kuolema oli totaalinen mahalasku. Kriitikot lyttäsivät ja yleisö kartteli. Edes alennusliput saati Jean Sibeliuksen musiikki eivät pelastaneet produktiota, joka keskeytettiin vain kuuden näytöksen jälkeen. Yllättäen kriitikot eivät noteeranneet Sibeliuksen musiikkia sanallakaan, vaikka se sisälsi lopulta yhden hänen rakastetuimmista teoksistaan, Valse tristen. Irtonumerona painetusta Valse tristestä tuli välitön menestys, joka myytiin jo seuraavana vuonna 80 orkesterille ympäri maailmaa. Sibelius itse ei hyötynyt rahallisesti, vaan voitot käärihänen kustantajansa.

Teksti: Jaani Länsiö

Helmikuun manifesti horjutti Suomen jo valmiiksi huteria suhteita itäiseen isäntään. Kenraalikuvernööri Bobrikovin oikeuksia lisättiin diktatuurin mittoihin, sananvapautta karsittiin, sanomalehtiä pantiin painokieltoon. Toimittajien joukkoirtisanomiset aiheuttivat moni päiväisiä mielenosoituksia, jotka kulminoituivat 4.11.1899 Sanomalehdistön päivien konserttiin lehtimiesten eläkerahaston perustamiseksi. Helsingin Ruotsalaisessa teatterissa järjestetyn tapahtuman kohokohta oli Kaarlo Bergbomin laatimat kuusi kuvaelmaa Suomen muinaisajoilta. Tekstit olivat Jalmari Finnen ja Eino Leinon käsialaa, alkusoitot sävelsi Jean Sibelius. Esitys unohtui nopeasti, koska kuvaelman tekstejä ei saanut painaa eikä levittää, ja Sibeliuksen musiikeistakin vain viimeinen numero Suomi herää! nautti suosiota. Teos sai nimen Finlandia vuonna 1900, kun Sibelius uudisti sen nykyiseen muotoonsa, ja sekä Sibelius että hänen ystävänsä Robert Kajanus johtivat sitä ulkomaita myöten. Monista sanoituksista tunne tuin on V.A. Koskenniemen (Oi, Suomi, katso…), joka liitettiin Finlandiaan vasta vuonna 1940, kun suhteet Venäjään pääsivät jälleen kylmenemään.

Teksti: Jaani Länsiö