Ilta Pariisissa

Matthew Hallsin toinen kausi Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteel lisena johtajana alkoi elokuussa perinteikkäällä Puistokonsertilla. Kauden 2024/25 aikana Halls johtaa Tampereella kymmenen konserttia, joista keväällä viisi. Lisäksi  hänet nähdään myös Atlanta Symphony Orchestran, SWR Symphonieorchesterin, Tonkünstler Orchesterin, Royal Liverpool Philharmonic Orchestran, Orchestre national de Belgique’in ja The Warsaw Philharmonicin vierailevana kapellimestarina. Halls on Tampere Filharmonian kahdestoista ylikapellimestari. Aloittaessaan tehtävässään hän kertoi olevansa ylpeä, kun saa toimia ylikapellimestarina kaupungissa, jossa kulttuuria ja taide-elämää todella arvostetaan.

Halls on tullut tunnetuksi alun perin etenkin vanhan musiikin tulkitsijana. Hän oli yksi ensimmäisistä vierailevista kapellimestareista Nikolaus Harnoncourtin Concentus Musicus Wienin johtajana. Hallsin levytyksiin lukeutuvat mm. Bachin cembalokonsertot, Händelin Parnasso in Festan ensilevytys sekä Bachin pääsiäis- ja ylösnousemusoratoriot.

askonasholt.com/artist/matthew-halls

I-viulu
Johannes Põlda 1.konserttimestari
Reetta Kataja-Saarikettu 2.konserttimestari tp.
Maria Itkonen 3. konserttimestari
Kati Tuominen-Heroja *tp.
Liina Nuora-Loijas ***
Lea Antola
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Lotta Laaksonen
Katri Nikkanen
Ivi Ots
István Szalay
Vitali Torkkeli
Johannes Hakulinen tp.
Janita Oksanen tp.
Eevi Pietarinen tp.

II-viulu
Erkki Louko *tp.
Anna-Maria Huohvanainen **tp.
Kimmo Tullila ***
Heidi Kuula
Linda Halme
Heikki Hannikainen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Kristine Lilientale-Birzniece
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi
Katariina Lankinen tp.
Josefina Haikarainen tp.
Julia Musakova tp.

Alttoviulu
Mikhail Slobodyanyuk sooloaltisti
György Balázs *
Barbora Hilpo ***tp.
Kaisa Anttila
Heili Hannikainen
Marianne Hautakangas
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Satu Kae tp.
Iina Marja-aho tp.
Jovan Mitic tp.

Sello
Kalle-Pekka Koponen soolosellisti
Simon Svoboda **tp.
Risto Rajakorpi ***tp.
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Elina Rouvali
Virpi Välimäki
Hannes Jämsä tp.

Kontrabasso
Oskari Hanhikoski **
Joni Armio ***
Juha Kleemola
Pentti Huhtinen
Tuomo Kinnunen
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen
Juraj Valencik tp.

Huilu
Malla Vivolin **
Nina Johnson ***
Seppo Planman
Matti Närhinsalo tp.

Oboe
Nevio Keller *tp.
Simeon Overbeck **
Heikki Pöyhönen ***

Klarinetti
Nikolai Pryganov *tp.
Jarmo Hyväkkö *
Janne Pesonen ***
Yung-Yuan Chiang tp.

Fagotti
Eri Ikeda **tp.
Sarah Tako ***
Ananta Diaz tp.
Slava Berg tp.

Käyrätorvi
Aleksi Mäkimattila *
Pauliina Koskela ***
Ismo Ponkala
Timo Ruskeepää

Trumpetti
Alessandro Chiavetta *tp.
Eero Kiukkonen **
Tamás Mészáros ***
Tapio Kilpinen

Pasuuna
Sakari Mäkimattila **tp.
Mikhail Kapustin ***
Ivan Cheung

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Tiina Laukkanen *

Lyömäsoittimet
Jyri Kurri *
Jarmo Niininen ***tp.
Tuomo Oravakangas ***
Harri Lehtinen tp.
Eppu Hietalahti tp.
Tuomas Marttila tp.
Niko Ronimus tp.
Elias Nummenmaa tp.

Harppu
Kirsti Vartiainen *
Katilyne Roels tp.

Kosketinsoittimet
Ville Hautakangas *tp.

äänenjohtaja *
vuorotteleva äänenjohtaja **
varaäänenjohtaja ***
tilapäinen tp.

Sarja oopperasta Pygmalion, koonnut Matthew Halls
Ouverture (Alkusoitto)
Air gracieux et gai (Pieni iloinen sävelmä)
Contredanse (Kontratanssi)

Vaikka Jean-Philippe Rameau (1683–1764) jäi historiaan säveltäjänä, tunnetuksi hän nousi musiikin teoreetikkona. Hänen kirjansa mullisti ranskalaisen sointukäsityksen, jota hän käsitteli valistusaatetta noudattaen puhtaasti järkiperustein. Vasta viisikymppisenä Rameau siirtyi oopperoihin, joista hänet nykyään muistetaan.

Pygmalion (1748) on yksinäytöksinen ooppera, jossa on ranskalaisen perinteen mukaisesti merkittävä balettiosuus. Traditio sai alkunsa hovisäveltäjä Jean-Baptiste Lullyn (1632–1687) aikana, kun tanssia rakastaneen Aurinkokuninkaan esityksiin tuli aina sisällyttää balettia. Tähän konserttiin ylikapellimestari Matthew Halls on valinnut Pygmalionista kolme osaa: Ouverture nostaa esiripun ranskalaisen alkusoiton tavoin, kun nopeaa keskijaksoa reunustavat arvokkaasti askeltavat äärijaksot. Surumielinen Air gracieux et gai johtaa saumattomasti koko teoksen huipentavaan Contredanseen.

Teksti: Jaani Länsiö

Daphnis et Chloé, sarja nro 2
I Lever du jour (Auringonnousu)
II Pantomime (Pantomiimi)
III Danse Générale (Tanssi)
Maurice Ravel 150 v.

Maurice Ravel (1875–1937) oli nostalgikko, joka ei käsitellyt historiaa sarkastisesti Prokofjevin ja Stravinskyn tapaan, vaan aina kunnioittavasti ja hyvällä maulla. Koska Ravelin teoksissa tuntuu aina modernin ranskalaisharmonian kosketus, hänen kutsumisensa varsinaiseksi uusklassikoksi on liioittelua.

Ravelin teoksista suurin ja loisteliain on yli kolmevarttinen, kolminäytöksinen Daphnis et Chloé (1912). Se syntyi Pariisin Venäläiselle baletille ja koreografi Michel Fokinelle. Antiikin rakkaustarina Dafnis ja Khloe kertoo kahdesta orpolapsesta, jotka kasvavat paimenina Lesboksen saarella. He rakastuvat, kohtaavat luonnonvoimia, kidnappausyrityksiä, kilpakosijoita ja sekaannuksia, kunnes ikuinen rakkaus voittaa ja he pääsevät lopulta naimisiin. Vaikka nuoret saavat tietää aatelisesta syntyperästään, he päättävät elää vaatimattomissa olosuhteissa luonnonhelmassa. Tarinan on tulkittu ylistävän maalaiselämää ja tutkivan rakkauden kehityskaarta viattomasta ihastuksesta intohimoon ja lopulta syvään yhteyteen.

Ravel laati baletista kaksi konserttisarjaa, joista ensimmäinen valmistui jo ennen baletin ensi-iltaa. Toinen, huomattavasti edellistä suositumpi kertaa kolmannen näytöksen musiikin lähes sellaisenaan aina kimmeltävästä aamunkoitosta pantomiimiin ja hurjaan lopputanssiin.

Teksti: Jaani Länsiö

Sarja näytelmästä Pelleas ja Melisande op. 80
I Prélude (Preludi)
II Fileuse (Kehrääjätär)
III Sicilienne
IV La mort de Mélisande (Mélisanden kuolema)

Belgialaisen Maurice Maeterlinckin
(1862–1947) Pelléas ja Mélisande (1893) on yksi teatterihistorian merkkitapauksista – ei välttämättä niinkään kirjoittajan kuin sen säveltäjien ansioista. Piilotajunnan, hämärän ja tapahtumattomuuden merkitsemä kolmiodraama otettiin vastaan nuivasti, mutta monet merkkisäveltäjät, kuten William Wallace (1903) ja Arnold Schönberg (1903), Jean Sibelius (1905) ja tunnetuimpana Claude Debussy oopperallaan (1902) nostivat sen suuruuteenomilla, symbolistisilla musiikeillaan.

Ensimmäinen heistä oli Gabriel Fauré (1898/1909), jonka näyttelijä Beatrice Stella Campbell kutsui säveltäjäksi näytelmän Lontoon-produktioon. Faurélla oli aikaa vain runsaat kuusi viikkoa. Hän joutui kierrättämään musiikkia vanhoista, hylätyistä projekteistaan ja antamaan orkestrointivastuut oppilalleen Charles Koechlinille.

Vuonna 1901 hän kokosi teatterimusiikista sarjan ja kasvatti soittajiston konserttisalien mittoihin. Neljäosaisen sarjan kiistatta tunnetuin osa on Sicilienne, alun perin Porvari aatelismiehenä -näytelmään syntynyt surumielinen tanssi, jonka Fauré lisäsi sarjaan vasta kahdeksan vuotta myöhemmin.

Teksti: Jaani Länsiö

Tulilintu-sarja, 1919-versio
I Introduction (Johdanto)
II Dance of the Firebird (Tulilinnun tanssi)
III Dance of the Princesses (Prinsessojen piiritanssi)
IV Infernal Dance of King Kastchei (Kuningas Kashtshein hornantanssi)
V Berceuse (Kehtolaulu)
VI Finale (Finaali)

Tulilintu syntyi Pariisin Venäläiselle baletille impressario Sergei Djagilevin tilauksesta. Ensimmäinen valinta oli Anatoli Ljadov, joka ei tapansa mukaan saanut valmista. Kun seuraava vaihtoehto Nikolai Tšerepninkin petti odotukset, nuori ja kokematon Igor Stravinsky (1882–1971) sai mahdollisuuden. Riski kannatti: Tulilintu (1910) oli menestys ja säveltäjän läpimurto. Myös Claude Debussy innostui: ”jostainhan se on aloitettava”, hän kommentoi.

Baletti perustuu venäläiseen kansantaruun. Prinssi Ivan on eksynyt metsästysretkellään pahan Kastšein puutarhaan, jossa hän pyydystää Tulilinnun. Tämä tarjoaa vapaudestaan taikasulkaa, jota heiluttamalla Tulilintu pyrähtäisi tarvittaessa apuun. Ivan hyväksyy vaihtokaupan. Puutarhassa Ivan tapaa 13 prinsessaa, joista kauneimpaan hän rakastuu, kuten kaikki miehet, joiden kohtalona on Kastšein noituma kivettyminen.

Ivan uhmaa kohtaloaan ja huomaa örkkien ja maahisten piirittävän häntä. Sulkaa heiluttamalla hän kutsuu apuun Tulilinnun, joka tanssittaa möröt tainnoksiin. Ivan tuhoaa nukkuvan Kastšein sielun, kiroukset raukeavat ja rakastavaiset saavat toisensa. Vuoden 1919 konserttisarja puolittaa kolmevarttisen baletin juonenkäänteisiin kajoamatta.

Teksti: Jaani Länsiö