Huomisen huiput

Konsertin kapellimestarit opiskelevat Sibelius-Akatemiassa professori Sakari Oramon johdolla.

MATEUSZ GWIZDAŁŁA
Kodály-kapellimestarikilpailun 2023 voittanut Mateusz Gwizdałła on australialais-puolalainen kapellimestari ja säveltäjä. Gwizdałła on ollut myös mm. Eva Ollikaisen, Johannes Schlaeflin, Jorma Panulan, Kenneth Montgomeryn, Antony Hermusin, Martyn Brabbinsin ja Dima Slobodenioukin mestarikursseilla. Hän viimeistelee parhaillaan maisteriopintojaan Sibelius-Akatemiassa. Mateusz on aiemmin opiskellut kapellimestariksi Frédéric Chopinin musiikkiyliopistossa Varsovassa professori Monika Wolińskan johdolla. Suomessa Mateusz on esiintynyt useimpien suomalaisten sinfoniaorkesterien kanssa, ja johtanut orkestereita myös Puolassa ja Australiassa. Kapellimestaruuden ohella hän toimii Musiikkitalon kuoron tenorien johtajana.

ERLE KONT
Virolaissyntyinen Erle Kont toimii Tapiolan Viihdeorkesterin taiteellisena johtajana ja ylikapellimestarina. Hän suoritti muusikon tutkinnon Sibelius-Akatemiassa, jossa hän jatkaa nyt kapellimestariopintojaan Sakari Oramon ja Petri Komulaisen johdolla. Viime vuosina Erle on kiertänyt tiiviisti johtamassa Suomen sinfoniaorkestereissa. Tulevat vierailut vievät hänet Tampereen lisäksi mm. Turun ja Lappeenrannan orkestereihin. Erle on nuorten virolaissäveltäjien musiikkia esittävän Tartu Sound -yhteisön perustaja ja taiteellinen johtaja. Muusikkona hänet on palkittu 14 klarinettikilpailussa.

JULIE RØSSLAND
Julie Røssland suoritti kapellimestarin kandidaatin tutkinnon Norjassa professori Bjarte Engesetin ja Peter Szilvayn johdolla ja tekee nyt maisteriopintojaan Sibelius-Akatemiassa. Talent Norge -kapellimestariohjelman nuoriin lupauksiin kuuluva Julie on johtanut sinfoniaorkestereja mestarikursseilla mm. Sakari Oramon, Peter Etövösin, Mark Stringerin ja Matthew Hallsin kanssa. Viime vuonna hän osallistui Jorma Panulan mestarikurssille ja avusti Tampere Filharmonian ylikapellimestari Matthew Hallsia Mozartin Requiemissa Tampereella. Hän on toiminut Norjan nuorten sinfoniaorkesterin (NUSO) apulaiskapellimestarina, ja kapellimestarina työskennellyt lukuisten norjalaisten kokoonpanojen kanssa. Muusikkona Julie nautti esiintymisestä Norjan puhallinorkestereissa klarinetistina.

VINCENT SIRET
Musikaalisesta perheestä tulevan Vincent Siretin ensikosketus orkesterimusiikkiin tapahtui piano- ja nokkahuiluopintojen myötä. Antonín Dvořákin sinfonian nro 9 ”Uudesta maailmasta” vaikuttava esitys sysäsi hänet kohti kapellimestariutta jo teini-ikäisenä. Orkesterin johtaminen alkoi 16-vuotiaana Alain Crepinin ja Jean-Philippe Navarren kapellimestariluokilla Nancyssa, ja matka jatkui sieltä Pariisiin Adrian Mc Donnellin oppiin. Kapellimestaripolullaan hän on suorittanut yliopistotutkinnon musiikintutkimuksesta, sekä pastissisävellyksen, sovituksen ja musiikkitieteen opinnot Pariisin konservatoriossa. Nyt hän jatkaa kapellimestariopinnoilla Suomessa.

KONSTANTINOS VALLIOS
Konstantinos Vallios on johtanut useimpia suomalaisia sinfoniaorkestereja, ja tänä keväänä hän johtaa Mozartin Figaron häät Sibelius-Akatemian oopperatuotannossa. Konstantinos on osallistunut esimerkiksi Eva Ollikaisen, Antony Hermusin, Nicolas Pasquetin, Johannes Schlaeflin, Andreas Pylarinoksen ja Jorma Panulan kapellimestarikursseille. Ateenasta kotoisin oleva Konstantinos on opiskellut viulun-, fagotin- ja pianonsoittoa sekä musiikin teoriaa ja tehnyt kapellimestariopintoja Kreikassa. Hän on soittanut viulua ja fagottia ILION Music -yhtyeessä, ateenalaisessa Camerata–nuoriso-orkesterissa ja Kreikan kansallisen radio- ja televisioyhtiön nuorten sinfoniaorkesterissa, sekä laulanut Rosarte-lapsikuorossa.

Eero Saunamäki (s. 1980) on Suomen tunnetuin nokkahuilisti. Hänen innovatiiviset soolokonserttinsa, kansainvälisesti tunnustettu albuminsa BIS-levymerkille, esiintymisensä sinfoniaorkestereiden solistina sekä tv-ohjelmissa, radiossa ja YouTubessa tekevät hänestä yhden sukupolvensa kiireisimmistä musiikin ammattilaisista.

Saunamäen musiikillinen tausta on poikkeuksellisen monipuolinen: nokkahuilun lisäksi hän soittaa saksofonia, laulaa popmusiikkia ja toimii orkesterinjohtajana. Hän työskentelee vanhaan musiikkiin keskittyvän BRQ Vantaa -festivaalin päätuottajana sekä opettajana Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Tasavallan Presidentin edustusorkesterissa Kaartin soittokunnassa Saunamäki on työskennellyt lähes 20 vuoden ajan.

Saunamäki pyrkii löytämään uutta musiikkia ja yleisöä rakastamalleen nokkahuilulle, ja hän onkin kantaesittänyt soittimelle yli 40 teosta, mukaan lukien neljä konserttoa. Hän soittaa myös vanhaa musiikkia mm. cembalistin kanssa ja sovittaa kaikenlaista musiikkia nokkahuilulle. Baritonisaksofonin soittamisesta Saunamäki nauttii klassisessa Aavasaksofonikvartetissa sekä rouheassa Tusan Brass -katubändissä.

Saunamäki on Suomen nokkahuiluseuran perustajajäsen ja toimi seuran puheenjohtajana 15 vuotta. Hän on opiskellut Sibelius-Akatemiassa, Helsingin yliopistossa ja Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa sekä osallistunut monille mestarikursseille. Taiteen edistämiskeskus myönsi Saunamäelle taiteilija-apurahan vuodelle 2024.

I-viulu
Robert Traksmann 1.konserttimestari tp.
Johannes Põlda 1.konserttimestari
Maria Itkonen 3. konserttimestari
Riikka Marttila *
Tatevik Ayazyan
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Lotta Laaksonen
Katri Nikkanen
Ivi Ots
István Szalay
Vitali Torkkeli
Kati Tuominen-Heroja

II-viulu
Erkki Louko *tp.
Heidi Kuula **
Kimmo Tullila ***tp.
Riitta Hallila
Linda Halme
Heikki Hannikainen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Kristine Lilientale-Birzniece
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi
Anni Ylikallio

Alttoviulu
György Balázs *
Vadim Grumeza ***tp.
Kaisa Anttila
Heili Hannikainen
Marianne Hautakangas
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Anni Tiainen-Hammo
Satu Kae tp.

Sello
Kalle-Pekka Koponen soolosellisti
Simon Svoboda **tp.
Tommi Wesslund ***
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Elina Rouvali

Kontrabasso
Jarkko Uimonen *
Joni Armio ***
Juha Kleemola
Pentti Huhtinen
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen

Huilu
Annaleena Jämsä *
Malla Vivolin **
Nina Johnson ***
Seppo Planman

Oboe
Saara Kemppi *tp.
Nevio Keller **tp.
Juha Ala **
Heikki Pöyhönen ***

Klarinetti
Jarmo Hyväkkö *
Mark Reding **
Janne Pesonen ***
Jussi Uuksulainen tp.

Fagotti
Aleksei Dmitriev *
Lauri Mykrä tp.
Slava Berg tp.

Käyrätorvi
Aleksi Mäkimattila *
Jouni Suuronen **
Ismo Ponkala
Pasi Tiitinen
Timo Ruskeepää

Trumpetti
Xiang Guo *
Eero Kiukkonen **
Tapio Kilpinen

Pasuuna
Vygantas Silinskas **
Mikhail Kapustin ***
Alexandr Dzhurri tp.

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Tiina Laukkanen *

Lyömäsoittimet
Jyri Kurri *
Harri Lehtinen ***tp.
Tuomo Oravakangas ***

Harppu
Kirsti Vartiainen *

äänenjohtaja *
vuorotteleva äänenjohtaja **
varaäänenjohtaja ***
tilapäinen tp.

Saksalainen musiikkielämä oli 1800-luvun puolivälissä jakautunut kahteen leiriin: Johannes Brahmsin ja Robert Schumannin kannattajat kokivat musiikin erilliseksi saarekkeekseen, joka ei tarvinnut tukea itsensä ulkopuolelta – soinnut, melodiat ja muoto oli kaikki, mitä säveltaiteen tuli edustaa. Vastapuoli kannatti Franz Lisztin sinfonisten runojen ja Richard Wagnerin oopperoiden filosofiaa, jossa musiikki oli legendojen, myyttien ja tarinoiden välittäjä. Sen tuli vahvistaa kansallista identiteettiä.

Richard Straussin (1864–1949) aikana aatesuunnat olivat jo sulautumassa osiaan suuremmaksi summaksi. Musiikki kyllä koettiin kertovaksi, mutta ei niinkään suuria myyttejä, pyhyyskokemuksia ja kansallistunnetta, vaan henkilötarinoita, omakohtaisuutta ja tunteita ilmentäväksi taiteeksi. Etenkin Strauss lähenteli yksityiskohtaisilla tapahtumakuvauksillaan jopa elokuvamusiikin keinovaroja, jotka konkretisoituivat Hollywoodissa vasta vuosikymmeniä myöhemmin.

Till Eulenspiegelin lystikkäät kujeet (1895) on Straussin viides sävelruno, antisankariteosten Don Juanin (1888) ja Don Quixoten (1898) lähisukulainen. Se kertoo keskiaikaisen kansantarinan keppostelijasta, joka kokee kohtalonsa kiusattuaan kirkonmiehiä, hurmattuaan hameväkeä ja häpäistyään oppineita. Teos alkaa olipa kerran -aiheilla ja esittelee ratsastavan sankarimme käyrätorven teemalla, joka kulkeutuu puhaltimelta toiselle. Kirkonmiehet soivat arvokkaasti viuluilla, naiset viettelevillä jousilla, ryppyotsaiset oppineet murahtelevat fagoteilla. Rumpujen pärinä johdattelee mestauslavalle, jossa Till vääntää väkinäistä vitsiä viimeisillä voimillaan. Pyöveli ei pilailusta pehmene, vaan hirttää sankarimme armotta. Musiikki ei silti vaimene – Eulenspiegelin henki elää ikuisesti meissä kaikissa.

Teksti: Jaani Länsiö

Kalevi Aho (s. 1949) kuuluu soitetuimpiin suomalaissäveltäjiin, ja lähes 20 sinfoniallaan ja noin 40 konsertollaan hän on myös yksi tuotteliammista. Ahon vuodesta 1981 lähtien säveltämät konsertot kattavat käytännössä orkesterin kaikki soittimet sekä mm. thereminin, harmonikan ja kitaran. Lisäksi Aho on säveltänyt kolmoiskonserton ja useita kahden solistin konserttoja, kuten esimerkiksi huhtikuussa Oulussa kantaesitettävän konserton sellolle ja viululle.

Noin 22-minuuttinen nokkahuilukonsertto syntyi vuonna 2020 Eero Saunamäen tilauksesta. Koska yhden soittimen ääniala on melko suppea, solisti käyttää teoksessa neljää eri korkuista soitinta: C-bassonokkahuilua, F-bassonokkahuilua, alttonokkahuilua ja korkeaa sopraninonokkahuilua.

”Matalien nokkahuilujen äänenvoimakkuus on varsin hiljainen, mistä syystä alun orkestrointi on hyvin ohut”, Aho kertoo. ”Matalan nokkahuilun meditatiiviset monologimelodiat saavat vastakohtansa siitä, kun solisti vaihtaa instrumenttinsa välillä virtuoosisesti livertävään sopraninonokkahuiluun. F-bassonokkahuilun myötä teoksen melodiikka saa lisää intensiivisyyttä. Kun tempo kiihtyy nopeaksi prestoksi, C-bassohuilua käytetään rytmisoittimena, joka tuottaa musiikkiin sylkäistyjä, murrettuja sointuaksentteja. Konserton keskeinen osa muodostuu alttonokkahuilujaksosta. Siinä solisti soittaa usein myös ns. sointuääniä, eli multifonisia säveliä. Nopeassa sopraninonokkahuilun Vivace-jaksossa kuullaan muistumia soittimen kulta-ajasta, barokkimusiikista. Teos hiljenee lopuksi alttonokkahuilun säveliin.”

Teksti: Jaani Länsiö

Sinfoniamuoto haki suomalaiskansallista hahmoa saksalaisesta mallista. Ensimmäisen suomalaissinfonian kunniapaikka kuuluu Ernst Mielckille (1877–1899), jonka yli 40-minuuttinen f-mollisinfonia (1897) syntyi Max Bruchin ohjauksessa. Kotimaassa jo maineensa vakiinnuttanut Jean Sibelius (1865–1957) teki omansa kaksi vuotta myöhemmin Pjotr Tšaikovskin tyyliin, mutta myös hän työsti teostaan aluksi Berliinissä. Olkoonkin, että pohjoisen karuus värjää musiikkia, ensimmäinen sinfonia (1899/1900) on toisen sinfonian (1902) ohella Sibeliuksen romanttisinta ja eurooppalaisinta musiikkia.

Sinfonia e-mollissa oli paitsi Sibeliuksen myös suomalaisen musiikin kansainvälinen kaste. Kantaesitys huhtikuussa 1899 oli onnistunut, mutta ei vielä tyydyttänyt Sibeliusta. Uusi versio valmistui kesäksi 1900 ja Helsingin Filharmonisen Seuran kiertueelle kohti Pariisin maailmannäyttelyä. Kriitikot Tukholmassa, Kööpenhaminassa, Hampurissa ja Berliinissä ylistivät suomalaissäveltäjän ”hillitsemätöntä voimaa, joka astuu uusille teille tahi oikeammin hyökkää eteenpäin kuin juopunut jumala.” Kiertueella kuultiin myös mm. Finlandia ja Tuonelan joutsen.

Sinfonian avaava klarinettisoolo on yksi sinfoniakirjallisuuden omaperäisimmistä. Sen istuttamasta idusta versoo paitsi ensiosan myös koko teoksen yhtenäisyyttä kannattelevat aiheet. Toinen osa Andante levähtää tasaiselle bassomatolle, kunnes hiljalleen kohoava myrskytuuli pauhaa päälle. Kolmas osa on scherzo, joka juoksuttaa toistensa lomitse kietoutuvia melodioita myös leikkisästi. Teoksen avannut klarinettijohdanto soi finaalissa koko orkesterin paksuudella.

Teksti: Jaani Länsiö