Britten: War Requiem

Matthew Hallsin toimii toista kauttaan Tampere Filharmonian ylikapellimestarina
ja taiteellisena johtajana. Hän on orkesterin kahdestoista ylikapellimestari. Kauden 2024/25 aikana Halls nähdään myös Atlanta Symphony Orchestran, SWR Symphonieorchesterin, Tonkünstler-Orchesterin, Royal Liverpool Philharmonic Orchestran, Orchestre national de Belgique’in ja The Warsaw Philharmonicin vierailevana kapellimestarina. Halls on tullut tunnetuksi alun perin etenkin vanhan musiikin tulkitsijana. Hän oli yksi ensimmäisistä vierailevista kapellimestareista Nikolaus Harnoncourtin Concentus Musicus Wienin johtajana. Hallsin levytyksiin lukeutuvat mm. Bachin cembalokonsertot, Händelin Parnasso in Festan ensilevytys sekä Bachin pääsiäis- ja ylösnousemusoratoriot.

askonasholt.com/artist/matthew-halls

Emma Bell tarjoaa oopperanäyttämöllä vertaansa vailla olevaa dramaattista intensiteettiä. Hän välittää tunteet selkeästi ja herättää jokaisen roolihahmonsa vakuuttavasti eloon. Viime kausina Bell on tehnyt useita vaikuttavia debyyttejä varsinkin Saksan ja Itävallan oopperataloissa. Siirtyminen Mozartin rooleista Wagnerin sankarittariin on vakiinnuttanut Bellin aseman yhtenä Britannian hienoimmista dramaattisista sopraanoista. The Scotsman ylisti hänen esiintymistään Edinburghin kansainvälisillä festivaaleilla vuonna 2023.

harrisonparrott.com/artists/emma-bell

Ian Bostridgen (CBE) poikkeuksellinen ura on vienyt hänet maailman merkittävimpiin konserttisaleihin, orkestereihin ja oopperataloihin. Hän on esittänyt Schubertin ja Brittenin teoksia useilla Keski-Euroopan musiikkifestivaaleilla sekä Carnegie Hallin, Bayerische Staatsoperin ja Teatro alla Scalan kaltaisilla suurilla näyttämöillä. Oopperarooleistaan hän on saanut kiitosta erityisesti Aschenbachin Kuolema Venetsiassa -tulkinnastaan sekä Peter Quintin roolista Brittenin oopperassa Kierreruuvi. Hän on levytyksillään voittanut kaikki tärkeimmät kansainväliset levypalkinnot ja ollut Grammy-ehdokkaana 15 kertaa.

askonasholt.com/artist/ian-bostridge

Andrew Foster-Williamsin laaja repertoaari ulottuu Bachin ja Händelin mestariteoksista Haydnin, Mozartin ja Beethovenin klassikoihin sekä uudempiin mestareihin, kuten Britteniin, Debussyyn, Wagneriin ja Mahleriin. Hän valloittaa sekä oopperanäyttämöllä että konserttilavoilla ”kiinnittäen yleisön huomion kokemuksen tuomalla energialla ja sensaatiomaisella laulutaidolla, jota hän käyttää vapautuneesti…”. Foster-Williams tunnetaan alun perin vahvoista barokkitulkinnoistaan. Viime kausina hän on siirtynyt dramaattisempaan ohjelmistoon ja kerännyt kiitosta mm. Don Pizarrona (Fidelio) ja kapteeni Balstrodena (Peter Grimes).

harrisonparrott.com/artists/andrew-foster-williams

Tampereen Filharmoninen Kuoro on noin sadan laulajan tamperelainen suurkuoro. Vuonna 1990 perustetun kuoron tärkeimpänä yhteistyökumppanina toimii Tampere Filharmonia, jonka kanssa kuoro esittää vuosittain 2–5 teosta. Kuoron taiteellisesta johdosta vastaavat kapellimestari Ruut Kiiski sekä kuoromestari Jouni Rissanen. Varajohtajana toimii Sari Oksavuori. Vuodesta 2022 kuoron taiteellista osaamista ovat olleet valmentamassa myös neljä äänenjohtajaa.

Kuoro on laulanut lähes 150 konsertissa ja lisäksi pienemmissä esiintymistilaisuuksissa niin meillä kuin maailmalla, mm. Espanjassa, Bulgariassa, Saksassa ja Virossa. Suomessa yhteistyötä on tehty Tampere Filharmonian lisäksi mm. Radion sinfoniaorkesterin, Helsingin kaupunginorkesterin sekä Vaasan ja Seinäjoen orkestereiden kanssa. Collegium Musicum Turun kanssa yhteistyössä toteutettiin Beethovenin 9. sinfonia, jota esitettiin keväällä 2022 sekä Turussa että Helsingissä.

tfk.fi

Poikakuoro Pirkanpojat on Tampereella toimiva Tampereen tuomiokirkon poikakuoro, joka on perustettu vuonna 1970. Pirkanpoikien ohjelmisto painottuu kirkkomusiikin klassikkoteoksiin, mutta lisäksi kuoro esittää myös mm. nykymusiikkia ja oopperaa sekä viihde- ja pop-sovituksia. Kuoron taiteellisena johtajana on vuodesta 2011 alkaen toiminut kuoronjohta-ja-kapellimestari Jouni Rissanen.

Yleisradio on nimittänyt Pirkanpojat ensimmäisenä poikakuorona Suomessa Vuoden Nuorisokuoroksi 2006–2007. 2020 kuorolle myönnettiin Majaoja-palkinto tunnustuksena pitkäjänteisestä musiikkikasvatustyöstä. Pirkanpojat toimii tiiviissä yhteistyössä Tampere Filharmonian ja Tampereen Oopperan sekä Tampereen Seurakuntayhtymän kanssa.

pirkanpojat.com

I-viulu
Johannes Põlda 1.konserttimestari
Abel Puustinen 2.konserttimestari tp.
Maria Itkonen 3. konserttimestari
Kaia Voitka *tp.
Liina Nuora-Loijas ***
Lea Antola
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Lotta Laaksonen
Katri Nikkanen
István Szalay
Kati Tuominen-Heroja
Janita Oksanen tp.
Eevi Pietarinen tp.
Maija Wesslund tp.

II-viulu
Heidi Kuula **
Kimmo Tullila ***
Riitta Hallila
Linda Halme
Heikki Hannikainen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Kristine Lilientale-Birzniece
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi
Katariina Lankinen tp.
Maria Turunen tp.
Josefina Haikarainen tp.
Katariina Almgren tp.
Iidamari Ahonen tp.

Alttoviulu
Mikhail Slobodyanyuk sooloaltisti
György Balázs *
Barbora Hilpo ***tp.
Kaisa Anttila
Heili Hannikainen
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Satu Kae tp.
Iina Marja-aho tp.

Sello
Kalle-Pekka Koponen soolosellisti
Simon Svoboda **tp.
Risto Rajakorpi ***tp.
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Elina Rouvali
Virpi Välimäki
Antto Tunkkari tp.

Kontrabasso
Jarkko Uimonen *
Oskari Hanhikoski **
Joni Armio ***
Pentti Huhtinen
Tuomo Kinnunen
Juha Kleemola
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen

Huilu
Annaleena Jämsä *
Malla Vivolin **
Nina Johnson ***
Seppo Planman

Oboe
Simeon Overbeck *tp.
Juha Ala **
Nevio Keller **tp.
Heikki Pöyhönen ***

Klarinetti
Jarmo Hyväkkö *
Mark Reding **
Janne Pesonen ***
Laure Paris tp.

Fagotti
Aleksei Dmitriev *
Eri Ikeda **tp.
Sarah Tako ***
Ananta Diaz tp.

Käyrätorvi
Aleksi Mäkimattila *
Jouni Suuronen **
Pauliina Koskela ***
Ismo Ponkala
Pasi Tiitinen
Timo Ruskeepää
Henriikka Teerikangas tp.

Trumpetti
Eero Kiukkonen **
Tamás Mészáros ***
Tapio Kilpinen
José Pedro Dantas Silva tp.

Pasuuna
Antti Hirvonen *
Mikhail Kapustin ***
Ivan Cheung

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Tiina Laukkanen *
Jarmo Niininen ***tp.

Lyömäsoittimet
Eppu Hietalahti *tp.
Tuomo Oravakangas ***
Harri Lehtinen tp.
Niko Ronimus tp.
Teo De la Cruz op.

Harppu
Kirsti Vartiainen *

Kosketinsoittimet
Riina Aarrevaara *tp.
Ville Hautakangas *tp.

äänenjohtaja *
vuorotteleva äänenjohtaja **
varaäänenjohtaja ***
tilapäinen tp.

War Requiem, op. 66
I Requiem aeternam
II Dies Irae (Vihan päivä)
III Offertorium (Offertorio)
IV Sanctus (Pyhä)
V Agnus Dei (Jumalan Karitsa)
VI Libera me (Vapauta minut)
_________________

Perjantai, marraskuun 14. päivän ilta ja yö vuonna 1940 merkitsi Coventryn tuhoa. Natsi-Saksan operaatio Kuutamosonaatti viritti Englannin taivaalle yli 500 pommikonetta, jotka moukaroivat nykyisen Tampereen kokoista teollisuuskaupunkia 11 tunnin ajan. Kymmenet tuhannet kodit vaurioituivat ja sotateollisuuden kannalta elintärkeät Daimlerin, Humber Hillmanin ja Albert Herbertin tehtaat paloivat tiilimurskaksi. Kaksi kolmasosaa kaupungista luhistui maantasolle. Virallinen uhriluku arvioitiin 554:ään, mikä on todennäköisesti alakanttiin. Coventry Blitziksi nimetty tuho oli Hitlerin kosto Englannille, joka oli vajaa viikko aiemmin pommittanut Müncheniä.

Strategisten kohteiden lisäksi Saksa tähtäsi suoraan englantilaisten sieluun pommittamalla keskiaikaista Coventryn katedraalia. Maan vanhimpiin kuuluneesta monumentista jäi jäljelle vain ulkoseinät ja torni, joka oli jo sata vuotta katsellut maata 91 metrin korkeudesta vienosti kallellaan. Sen varjossa kuningas Yrjö VI:n poskella vierähti kyynel, kun hän vieraili raunioilla päivä hävityksen jälkeen.

Katedraali tuhoutui korjauskelvottomaksi. Aivan sen kylkeen, kuin moderniksi lisäosaksi, rakennettiin Sir Basil Spencen suunnittelema brutalismin merkkiteos, uusi St. Michael’s Cathedral. Se vihittiin käyttöön 25.5.1962, ja viisi päivää myöhemmin katedraalissa kuultiin avajaisjuhlallisuuksiin tilattu suurteos, Benjamin Brittenin (1913–1976) War Requiem. Teoksella Britten toteutti pitkäaikaisen haaveensa laajamittaisesta kuoroteoksesta, jossa hän saisi tuoda julki pasifismiaan ja uskoaan ihmiskunnan kykyyn osoittaa myötätuntoa.

Rauhanaate lävistää Brittenin tuotantoa aina 1930-luvun lopulta lähtien. Pacifist March (1937) lienee ensimmäinen selvä merkki Brittenin filosofiasta. Sitä seurasivat Espanjan sisällissotaan reagoineet Ballad of Heroes sekä viulukonsertto (1939). Sodan jälkeen syntynyttä laulusarjaa The Holy Sonnets of John Donne (1945) ja oopperaa Lucretian ryöstö (1946) voi tulkita symboleina Euroopan hävitykselle. Sinfonia da Requiemin (1940) voi kuulla eräänlaisena War Requiemin esityönä, kadotuksen ja armon värjäämänä surumusiikkina, vaikkakin sanattomana.

War Requiem valmistui ydinvarustelun, rautaesiripun ja Vietnamin sodan varjossa. Britten halusi siitä sovinnon symbolin ja hyvityksen eleen tekemällä sen varta vasten solisteille, jotka edustaisivat maailmansodan eri puolia: tenori Peter Pears Isoa-Britanniaa, baritoni Dietrich Fischer Dieskau Saksaa. Neuvostoliittolainen Galina Višnevskaja ei saanut matkustuslupaa, joten kantaesityksessä lauloi pohjoisirlantilainen sopraano Heather Harper. Äänitystä varten Višnevskaja sai matkustaa. Levyä myytiin yli kaksisataa tuhatta kappaletta.

Tilaajalta saamansa vapauden Britten käytti täysimittaisesti hyväksi. Teoksesta tuli lähes 90-minuuttinen monumentti, joka käyttää valtavaa esityskoneistoa. Sopraanoa ja sekakuoroa säestää täysikokoinen sinfoniaorkesteri lyömäsoitinpattereineen, tenoria ja baritonia säestää kamariorkesteri ja lapsikuoroa urut.

Teos ei muutenkaan ole tavanomainen sielunmessu: latinalaisten messutekstien lomassa Britten käyttää tekstejä sotarunoilija Wilfred Owenilta (1893–1918), joka kuoli ensimmäisessä maailmansodassa vain viikko ennen lopullista aselepoa. Pyhän ja maallisten tekstien ristiriidasta syntyvä efekti luo voimakkaan vastakkainasettelun pienen ihmisen ja universaalien voimien välille. Miesäänet ja kamariorkesteri edustavat sotilaita ja yksilön kärsimystä.

Sopraano, kuoro ja suuri orkesteri edustavat muodollista surua ja pysyvät vakiintuneissa, liturgisissa tekstissä. Lasten ja urkujen äänet kaikessa viattomuudessaan muistuttavat ikiaikaisesta, ihmisyyden ylittävästä todellisuuden tasosta. Vasta aivan lopussa kaikki esittäjät yhdistävät voimansa.

Musiikki perustuu tritonus-intervallille, keskiaikaisessa uskomuksessa paholaisuuden symbolille, joka lopussa purkautuu kohti rauhaa ja puhtautta, kun kuoro julistaa: ”levätköön rauhassa, aamen”. Helpotus on näennäinen, pikemminkin kysyvä kuin päättävä.”Tämä ei ole loppu”, tenori Pears totesi. ”Emme ole onnistuneet pakenemaan, vaan meidän on edelleen pidettävä se mielessämme, emmekä voi päättää teosta rauhalliseen unelmaan.”

Teksti: Jaani Länsiö

Benjamin Britten: War Requiem, op. 6

I. Requiem aeternam

KUORO
Herra, anna heille iankaikkinen lepo ja rauha;
ainainen valkeus loistakoon heille.

POJAT
Sinulle, Herra, kuuluu kiitosvirsi Siionissa,
ja Sinulle täytetään lupaus Jerusalemissa;
kuule minun rukoukseni,
sinun luoksesi tulee kaikki liha.

TENORISOOLO
Mitä kuolinkelloja näille, jotka kuolevat kuin karja?
Vain kanuunoiden kammottava jylinä.
Vain änkyttävien kiväärien nopea nakutus
voi papattaa heille hätäisiä rukouksiaan.
Eivät heitä pilkkaa hautauspuheet eikä kellonkilkatus,
ei kuulu muita valittavia ääniä kuin kuorot –
ulvovien kranaattien mielettömästi kirkuvat kuorot;
ja torvet, jotka kutsuvat heitä surevalta kotiseudulta.
Millä kynttilöillä heidät hyvästellään?
Ne kynttilät eivät ole kuoripoikien käsissä vaan ne
hohtavat pyhiä jäähyväisiä heidän silmissään.
Tyttöjen kasvojen kalpeus on heidän paarivaatteenaan;
heidän kukkinaan äänettömien ajatusten hellyys,
ja ikävä hämärä, kun pimennysverhot lasketaan alas.

KUORO
Herra armahda. Kristus armahda. Herra armahda.

II. Vihan päivä

KUORO
Vihan päivä, se päivä
hajottaa maailman tomuksi;
näin todistavat (profeetat) Daavid ja Sibylla.
Mikä vavistus silloin syntyykään,
kun Tuomari saapuu
tutkimaan kaikki ankarasti!
Torven ihmeellinen sointi
kantautuu hautojen valtakuntaan
ja kutsuu kaikki valtaistuimen eteen.
Kuolema ja luonto hämmästyvät,
kun luodut nousevat
vastatakseen teoistaan Tuomarille.

BARITONISOOLO
Torvet soivat murheellisesti iltatuulessa;
ja torvet vastasivat, surullista oli sitä kuulla.
Poikien äänet kantautuivat joen varrelta.
Uni hoiti heitä kuin äiti; ja hämärä jäi surulliseksi.
Huomisen varjo lepäsi miesten yllä.
Vanhan epätoivon äänet vaimenivat,
huomisen varjon alla ne kumartuivat uneen.

SOOLOSOPRAANO JA PIENI KUORO
Esiin tuodaan kirjakäärö,
joka sisältää kaiken sen.
mistä maailma tuomitaan.
Kun Tuomari käy istumaan,
paljastuu kaikki, mikä nyt on salattua;
eikä mikään jää kostamatta.
Mitä minä raukka voin silloin sanoa?
Ketä voisin anoa puoltajakseni,
kun ei vanhurskaskaan ole varma kohtalostaan?
Vapisuttavan kaikkivallan kuningas,
joka armostasi pelastat valitut,
pelasta minut, laupeuden lähde!

TENORI- JA BARITONISOOLOT
Siellä jossakin me lähestyimme
Kuolemaa ystävänä;
istuimme ja söimme kaikessa rauhassa hänen
kanssaan,
vaikka hän valuttikin verta ruoka-astioihin
käsissämme,
haistoimme hänen hengityksensä paksun,
vihreän tuoksun.
– Silmämme itkivät, mutta rohkeutemme ei pettänyt.
Hän sylki päällemme luoteja ja yskiskeli
srapnelleja. Me säestimme kuorona, kun hän lauloi;
me viheltelimme, kun hän parturoi meitä viikatteellaan.
Voi, eihän Kuolema ollut meidän vihollisemme!
Me nauroimme hänelle, liittouduimme
hänen kanssaan kuin vanhan kaverin kanssa.
Ei sotilaan kannata pyristellä hänen mahtiaan vastaan.
Me nauroimme,
kun tiesimme, että aikanaan tulisi parempia miehiä,
ja suurempia sotia: silloin jokainen uljas taistelija kehuu
sotivansa Kuolemaa vastaan – Elämän puolesta;
ei ihmisiä vastaan – eikä lippujen puolesta.

KUORO
Rakas Jeesus, muista,
että juuri minun takiani tulit maailmaan;
älä hukuta minua sinä päivänä.
Sinä etsit minua väsymykseen asti,
lunastit minut ristinkuolemallasi;
pelasta minut, ettei suuri työsi olisi turha.
Syyni tunnossa huokailen,
häpeä punaa kasvoni:
Jumala, säästä katuvaista.
Sinä, joka annoit anteeksi (Magdalan) Marialle
ja kuulit ryövärin rukouksen,
sinä annoit minullekin toivon.
Anna minulle paikka lampaittesi joukosta,
erota minut vuohista,
aseta oikealle puolellesi.
Kun tuomitset kirotut,
määräät heidät piinan liekkeihin,
kutsu minut siunattujesi seuraan.
Rukoilen nöyränä maata vasten,
sydän tomuksi särkyneenä:
huolehdi minusta loppuni hetkellä.

BARITONISOOLO
Kohotettakoon sinut ylös, sinä pitkä ja musta käsivarsi,
valtava kanuuna, joka kurotat Taivasta kohti,
valmiina tuottamaan tuhoa,
tähtää röyhkeyttä, joka ansaitsee joutua uhriksesi,
lyö se maahan, ennen kuin sen synnit kasvavat
pahemmiksi;
mutta kun olet kokonaan suorittanut tehtäväsi.
kirotkoon Jumala sinut
ja leikatkoon sinut irti sieluistamme!

SOPRAANOSOOLO JA KUORO
Vihan päivä, se päivä
hajottaa maailman tomuksi;
näin todistavat (profeetat) Daavid ja Sibylla.
Mikä vavistus silloin syntyykään,
kun Tuomari saapuu
tutkimaan kaikki ankarasti!
Kyynelinen on se päivä,
jona tomustansa nousee
syyllinen ihminen tuomittavaksi:
Armahda häntä silloin, Jumala.

TENORISOOLO
Viekää hänet auringonpaisteeseen –
sen lempeä kosketus herätti hänet ennen.
Kotona kylvämättömien peltojen kuiskaukset
herättivät aina hänet, niin Ranskassakin,
aina tähän lumiseen aamuun asti.
Jos on mitään, mikä nyt voisi herättää hänet vielä,
kiltti vanha aurinko kyllä tietää sen.
Ajattele, miten se (aurinko) herättää siemenet –
miten se kerran herätti elämään kylmän tähden tomun.
Ovatko jäsenet, rakkaudesta siinneet, ovatko kyljet,
hermoineen – vielä lämpimät – liian jäykät liikkumaan?
Tätä vartenko tomusta syntyi Ihminen?
Voi mikä sai typerät auringonsäteet uurastamaan
saadakseen maan heräämään unestaan yleensä
ollenkaan?

KUORO
Rakas Herra Jeesus, anna heille ikuinen rauha ja lepo.
Amen.

III. Offertorio

POJAT
Herra Jeesus Kristus, kunnian Kuningas,
vapauta kaikkien uskovien vainajien
sielut helvetin piinasta
ja syvyyden järvestä:
vapauta heidät jalopeuran kidasta,
älköön Tuoni heitä nielkö,
älkööt he joutuko pimeyteen.

KUORO
Vaan lipunkantaja pyhä Mikael
saattakoon heidät pyhään valoon,
niin kuin muinoin lupasit Aabrahamille
ja hänen siemenelleen.

TENORI- JA BARITONISOLISTIT
Niin Aabraham nousi, pilkkoi puita
ja meni ja otti mukaansa tulta ja veitsen.
Ja kun he yhdessä olivat tulleet sille paikalle,
Iisak, hänen esikoisensa kysyi: ”Isä,
katso, kaikki on valmiina, tuli ja veitsi,
mutta missä on karitsa polttouhriksi?”
Silloin Aabraham sitoi nuorukaisen
hihnoilla ja nuoranpätkillä,
rakensi alttarin ja kaivoi ojat sen ympärille,
ja kohotti veitsen surmatakseen poikansa.
Katso, juuri silloin taivaan enkeli kutsui häntä
sanoen: ”Älä koske nuorukaiseen
äläkä tee hänelle mitään. Näethän,
Aabraham, mikä on jäänyt sarvistaan kiinni tiheikköön:
Uhraa poikasi sijasta Ylpeyden Pässi.”
Mutta vanhus ei tehnyt niin, vaan teurasti poikansa, –
ja puolet Euroopan siemenestä, yhden kerrallaan…

POJAT
Uhrit ja rukoukset tuomme Sinulle kiittäen, Herra;
ota ne vastaan niiden sielujen puolesta,
joiden muistoa tänään vietämme:
Suo heidän, Herra, siirtyä kuolemasta elämään.

IV. Pyhä

SOPRAANOSOOLO JA KUORO
Pyhä, Pyhä, Pyhä
on Herra Jumala Sebaot.
Täynnä ovat taivaat ja maa sinun kunniaasi.
Hoosianna korkeuksissa.
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä.
Hoosianna korkeuksissa.

BARITONISOOLO
Idästä iskeneen salaman,
lännen pilvien toitotusten, Tulisten Vaunujen jälkeen:
Kun Ajan rummut ovat kumisseet ja vaienneet,
ja lännen vaski on puhaltanut perääntymiskäskyn,
heräävätkö nämä ruumiit elämään?
Aivan todellako Hän
pyyhkii pois kaiken kuoleman, kuivaa kaikki kyyneleet? –
Täyttää uudestaan nuoruudella Elämän tyhjät verisuonet,
pesee Vanhuuden kuolemattomuuden vedellä?
Kysyn valkohapsiselta Vanhuudelta, ei hän sano
niin, vaan:
”Minun pääni painuu alas lumen painosta.”
Ja kun kuuntelen Maata, se sanoo:
”Minun hehkuva sydämeni käpertyy kokoon kivusta.
Se on Kuolema.
Minun vanhoja arpiani ei kukaan kunnioita,
eikä kuivaa valtavia kyyneleitäni, joista muodostuu meri.”

V. Jumalan Karitsa

TENORISOOLO
On yksi, joka on aina läsnä siellä,
missä kranaattien runtelemat tiet eroavat toisistaan.
Tässä sodassa Hänkin on menettänyt yhden raajan.
Mutta Hänen opetuslapsensa piileskelevät muualla;
ja nyt sotilaat kärsivät Hänen kanssaan.

KUORO
Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin,
anna heille lepo ja rauha.
Golgatan tienoilla pyörii paljon pappeja,
joiden kasvoilta säteilee ylpeys siitä,
että heidät on merkitty Pedon merkillä,
Pedon, joka on kieltänyt lempeän Jeesuksen.

KUORO
Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin,
anna heille lepo ja rauha.
Kirjanoppineet tunkeutuvat kansan joukkoon
ja kailottavat uskollisuudesta valtiota kohtaan.
Mutta ne jotka rakastavat suurempaa rakkautta,
panevat alttiiksi elämänsä: he eivät tunne vihaa.

KUORO
Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin,
anna heille lepo ja rauha.
Anna meille rauha.

VI. Vapauta minut

KUORO JA SOPRAANOSOOLO
Vapauta minut, Herra, iankaikkisesta kuolemasta
sinä kauhistuttavana päivänä,
jolloin taivaat ja maat järkkyvät,
kun sinä tulet tuomitsemaan maailman tulella.
Minä vapisen ja pelkään
lähestyvää tuomiota ja tulevaa vihaa.
Se päivä on vihan päivä,
suuri mutta ankara päivä päivä.
Vapauta minut, Herra…

TENORISOOLO
Tuntui kuin olisin päässyt irti taistelusta
alas jonkinlaiseen syvään ja pimeään tunneliin,
joka kauan sitten oli kaivettu
ja holvattu graniittiin suurien sotien tähden.
Sielläkin oli tungokseen asti voihkivia nukkujia,
liian syvälle unessa tai kuolemassa herätäkseen.
Kun katsoin heitä tarkemmin, yksi heistä nousi ja
tuijotti jäykästi silmissään säälinsekainen
tunnistamisen välähdys.
Hän nosti surulliset kätensä ylös kuin siunatakseen.
Eikä yksikään kanuuna enää jyrissyt,
eikä sinne alas kantautunut kranaattien ujellusta.
”Tuntematon ystävä”, minä sanoin,
”ei tässä ole mitään syytä surra.”

BARITONISOOLO
”Ei mitään”, toinen sanoi, ”paitsi elämättömät
vuodet,
toivottomuus. Mitä sinä mahdoitkaan toivoa,
sitä minäkin tahdoin elämältä: Kiihkeästi minä
tavoittelin
turhaan maailman villeintä kauneutta;
minun innolleni varmaan moni nauroikin,
ja itkustani jäi jäljelle jotakin, jonka
nyt täytyy kuolla. Tarkoitan totuutta, jota ei kerrottu.
Sodan kauheus, kauhea sota oli siivottu pois
ajatuksista.
Nyt ihmisten on tyydyttävä siihen, mitä me
tuhosimme,
tai oltava tyytymättömiä, kiehuttava vihasta,
menehdyttävä.
Heitä kuljetetaan naarastiikerin vikkelyydellä,
eikä yksikään poistu rivistöistä,
vaikka kansat kulkevat väärään suuntaan.
Älkäämme maailman perääntyessä menkö mukaan
tarpeettomiin linnakkeisiin, joista puuttuvat
suojamuurit.
Sitten kun veren paljous
on tahrannut heidän vaunujensa pyörät,
tahtoisin mennä pesemään ne raikkaiden lähteiden vedellä.
Myös niiden lähteiden, joihin me vajosimme sodan takia,
myös kaikkein raikkaimpien lähteiden vedellä.
Minä olen se vihollinen, jonka sinä surmasit, ystäväni.
Minä tunsin sinut tässä pimeydessä; siitä tavasta,
millä tuijotit eilen lävitseni kun pistit minut kuoliaaksi.
Yritin vastustaa, mutta käteni olivat hervottoman kylmät.

TENORI- JA BARITONISOOLOT
Nukutaan nyt jo…

POJAT, KUORO JA SOPRAANOSOOLO
Enkelit johdattakoot sinut Paratiisiin:
saapuessasi ottakoot marttyyrit sinut vastaan
ja saattakoot sinut Jerusalemin pyhään kaupunkiin.
Enkelien kuoro toivottakoon sinut tervetulleeksi,
ja Lasaruksen, sen muinaisen köyhän kanssa
olkoon osanasi ikuinen lepo ja rauha.
Herra, anna heille ikuinen lepo ja rauha;
ja ainainen valkeus loistakoon heille.
Levätkööt he rauhassa. Amen.

Teksti: Wildfred Owen (1893–1918),
Requiem aeternam dona eis, Domine
Suomennos: Erkki Pullinen (1939–2020)

Benjamin Britten: War Requiem, op. 6

I. Requiem aeternam

CHORUS
Requiem aeternam dona eis, Domine:
et lux perpetua luceat eis.

BOYS
Te decet hymnus, Deus in Sion,
et tibi reddetur votum in Jerusalem;
exaudi orationem meam,
ad te omnis caro veniet.

TENOR SOLO
What passing-bells for these who die as cattle?
Only the monstrous anger of the guns.
Only the stuttering rifles’ rapid rattle
can patter out their hasty orisons.
No mockeries for them from prayers or bells,
nor any voice of mourning save the choirs, –
the shrill, demented choirs of wailing shells;
and bugles calling for them from sad shires.
What candles may be held to speed them all?
Not in the hands of boys, but in their eyes
shall shine the holy glimmers of good-byes.
The pallor of girls’ brows be their pall:
their flowers the tenderness of silent minds,
and each slow dusk a drawing-down of blinds.

CHORUS
Kyrie eleison. Christe eleison. Kyrie eleison.

II. Dies irae

CHORUS
Dies irae, dies illa,
solvet saeclum in favilla:
teste David cum Sibylla.
Quantus tremor est futurus,
quando Judex est venturus,
cuncta stricte discussurus!
Tuba mirum spargens sonum
per sepulchra regionum,
coget omnes ante thronum.
Mors stupebit et natura,
cum resurget creatura,
Judicanti responsura.

BARITONE SOLO
Bugles sang, sadd’ning the evening air;
and bugles answer’d, sorrowful to hear.
Voices of boys were by the river-side.
Sleep mother’d them; and left the twilight sad.
The shadow of the morrow weighed on men.
Voices of old despondency resigned,
bowed by the shadow of the morrow, slept.

SOLO SOPRANO AND SEMI–CHORUS
Liber scriptus proferetur,
in quo totum continetur,
unde mundus judicetur.
Judex ergo cum sedebit
quidquid latet, apparebit:
nil inultum remanebit.
Quid sum miser tunc dicturus?
Quem patronum rogaturus,
cum vix justus sit securus?
Rex tremendae majestatis,
qui salvandos salvas gratis,
salva me, fons pietatis.

TENOR AND BARITONE SOLOS
Out there, we’ve walked
quite friendly up to Death;
sat down and eaten with him, cool and bland, –
pardoned his spilling mess-tins in our hand,
we’ve sniff’d the green thick odour of his breath.
– Our eyes wept, but our courage didn’t writhe.
He’s spat at us with bullets and he’s coughed
shrapnel. We chorused when he sang aloft;
we whistled while he shaved us with his scythe.
Oh, Death was never enemy of ours!
We laughed at him,
we leagued with him, old chum.
No soldier’s paid to kick against his powers.
We laughed,
knowing that better men would come,
and greater wars: when each proud fighter brags
he wars on Death – for Life;
not men – for flags.

CHORUS
Recordare, Jesu pie,
quod sum causa tuae viae;
ne me perdas illa die.
Quaerens me, sedisti lassus,
redemisti crucem passus;
tantus labor non sit cassus.
Ingemisco, tamquam reus,
culpa rubet vultus meus:
Supplicanti parce Deus.
Qui Mariam absolvisti,
et latronem exaudisti,
mihi quoque spem dedisti,
Inter oves locum praesta.
et ab haedis me sequestra,
statuens in parte dextra.
Confutatis maledictis,
flammis acribus addictis,
voca me cum benedictis.
Oro supplex et acclinis,
cor contritum quasi cinis:
gere curam mei finis.

BARITONE SOLO
Be slowly lifted up, thou long black arm,
great gun towering t’ward Heaven,
about to curse,
reach at that arrogance which needs thy harm,
and beat it down before its sins grow worse;
but when thy spell be cast complete and whole,
may God curse thee,
and cut thee from our soul!

SOPRANO SOLO AND CHORUS
Dies irae, dies illa,
solvet saeclum in favilla:
teste David cum Sibylla.
Quantus tremor est futurus,
quando Judex est venturus,
cuncta stricte discussurus!
Lacrimosa dies illa,
qua resurget ex favilla
judicandus homo reus:
Huic ergo parce Deus.

TENOR SOLO
Move him, move him into the sun –
gently its touch awoke him once.
At home, whisp’ring of fields unsown,
always it woke him, woke him even in France,
until this morning and this snow.
If anything might rouse him now,
the kind old sun will know.
Think how it wakes the seeds –
woke, once the clays of a cold star.
Are limbs, so dear-achieved, are sides,
full-nerved – still warm – too hard to stir?
Was it for this the clay grew tall?
O what made fatuous sunbeams toil
to break earth’s sleep at all?

CHORUS
Pie Jesu Domine, dona eis requiem.
Amen.

III. Offertorium

BOYS
Domine Jesu Christe, Rex gloriae,
libera animas omnium fidelium
defunctorum de poenis inferni
et de profundo lacu:
libera eas de ore leonis,
ne absorbeat eas Tartarus,
ne cadant in obscurum.

CHORUS
Sed signifer sanctus Michael
repraesentet eas in lucem sanctam:
quam olim Abrahae promisisti,
et semini ejus.

TENOR AND BARITONE SOLOS
So Abraham rose, and clave the wood,
and went and took the fire with him and a knife.
And as they sojourned both of them together,
Isaac the first-born spake and said: ”My Father,
behold the preparations, fire and iron,
but where the lamb for this burnt-offering?”
Then Abram bound the youth
with belts and straps,
and builded parapets and trenches there,
and stretched forth the knife to slay his son.
When lo! an angel called him out of heav’n,
saying: ”Lay not thy hand upon the lad,
neither do anything to him.
Behold, Abram, caught in a thicket by its horns:
Offer the Ram of Pride instead of him.”
But the old man would not so, but slew his son, –
and half the seed of Europe, one by one…

BOYS
Hostias et preces tibi Domine laudis offerimus:
tu suscipe pro animabus illis,
quarum hodie memoriam facimus:
Fac eas, Domine, de morte transire ad vitam.

IV. Sanctus

SOPRANO SOLO AND CHORUS
Sanctus, Sanctus, Sanctus
Domine Deus Sabaoth.
Pleni sunt coeli et terra gloria tua.
Hosanna in excelsis.
Benedictus qui venit in nomine Domini.
Hosanna in excelsis.

BARITONE SOLO
After the blast of lighting from the East,
the flourish of loud clouds, the Charoit Throne:
After the drums of Time have rolled and ceased,
and by the bronze west long retreat is blown,
shall life renew these bodies?
Of a truth
all death will He annul, all tears assuage? –
Fill the void veins of Life again with youth,
and wash, with an immortal water, Age?
When I do ask white Age saith not so:
”My head hangs weighed with snow.”
And when I hearken to the Earth, she saith:
”My fiery heart shrinks, aching.
It is death.
Mine ancient scars shall not be glorified,
nor my titanic tears, the sea, be dried.”

V. Agnus Dei

TENOR SOLO
One ever hangs
where shelled roads part,
in this war He too lost a limb.
But His disciples hide apart;
and now the Soldiers bear with Him.

CHORUS
Agnus Dei, qui tollis peccata mundi,
dona eis requiem.
Near Golgatha strolls many a priest,
and in their faces there is pride,
that they were flesh-marked by the Beast
by whom the gentle Christ’s denied.

CHORUS
Agnus Dei, qui tollis peccata mundi,
dona eis requiem.
The scribes on all the people shove
and bawl allegiance to the state.
But they who love the greater love,
lay down their life: they do not hate.

CHORUS
Agnus Dei, qui tollis peccata mundi,
dona eis requiem.
Dona eis pacem.

VI. Libera me

CHORUS AND SOPRANO SOLO
Libera me, Domine, de morte aeterna,
in die illa tremenda,
quando coeli movendi sunt et terra,
Dum veneris judicare saeculum per ignem.
Tremens factus sum ego, et timeo
dum discussio venerit, atque ventura ira.
Dies illa, dies irae, calamitatis et miseriae,
dies magna et amara valde.
Libera me, Domine…

TENOR SOLO
It seemed that out of battle I escaped
down some profound dull tunnel,
long since scooped
through granites which titanic wars have groined.
Yet also there encumbered sleepers groaned,
too fast in thought or death be bestirred.
Then, as I probed them, one sprang up, and stared
with piteous recognition in fixed eyes,
Lifting distressful hands as if to bless.
And no guns thumped,
or down the flues made moan.
”Strange friend”, I said,
”here is no cause to mourn”.

BARITONE SOLO
”None”, said the other, ”save the undone years,
the hopelessness. Whatever hope is yours,
was my life also: I went hunting wild
after the wildest beauty in the world,
for by my glee might many men have laughed,
and of my weeping something had been left,
which must die now. I mean the truth untold.
The pity of war, the pity war distilled.
Now men will go content with what we spoiled,
or, discontent, boil bloody, and be spilled.
They will be swift with swiftness of the tigress,
none will break ranks,
though nations trek from progress.
Miss we the march of this retreating world
into vain citadels that are not walled.
Then, when much blood
had clogged their chariot-wheels,
I would go up and wash them from sweet wells.
Even from wells we sunk too deep for war,
even the sweetest wells that ever were.
I am the enemy you killed, my friend.
I knew you in this dark; for so you frowned
yesterday through me as you jabbed and killed.
I parried; but my hands were loath and cold.

TENOR AND BARITONE SOLOS
Let us sleep now…

BOYS, CHORUS AND SOPRANO SOLO
In paradisum deducant te Angeli:
in tuo adventu suscipiant te Martyres,
et perducant te in civitatem sanctam Jerusalem.
Chorus Angelorum te suscipiat,
et cum Lazaro quondam paupere
aeternam habeas requiem.
Requiem aeternam dona eis, Domine;
et lux perpetua luceat eis.
Requiescant in pace. Amen.

Teksti: Wildfred Owen (1893–1918),
Requiem aeternam dona eis, Domine